Helene Schjerfbeck

Helene Schjerfbeck
Helene Schjerfbeck: Mustataustainen omakuva (1915)
Suurnäyttely antaa erinomaisen kuvan Schjerfbeckin tuotannosta.

Ateneumin taidemuseo jatkaa suurnäyttelyiden sarjaa. Suomen taiteen kultakauden mestareista vuorossa on pitkään odotettu Helene Schjerfbeck (1862–1946). Näyttelyn on koonnut Ateneumin intendentti Leena Ahtola-Moorhause, jonka vuosikymmeniä kestänyt kiinnostus ja tutkimus Schjerfbeckiä ja tämän taidetta kohtaan saa nyt huipennuksensa. 

Ateneumin näyttelyssä on esillä yli 300 teosta. Näyttely on laajin koskaan järjestetty katselmus Schjerfbeckin tuotantoon. Aikaisemmin Schjerfbeckin teoksia on nähty pienehköinä kokonaisuuksina eri museoissa ja näyttelyissä. 

Schjerfbeck opiskeli useiden aikalaistensa tavoin Ranskassa, niin Pariisissa kuin Bretagnessakin. Ulkoilmamaalaus oli ajan ilmiö. Schjerfbeck ansioitui myös isojen historiallisten maalausten tekijänä, mikä oli tuohon aikaan lähes yksinomaan miestaiteilijoiden aluetta. Schjerfbeck palasi kuitenkin takaisin pelkistettyyn maalaustyyliin, jota hän oli kokeillut jo uransa alkuaikoina. 

Ateneumin näyttely antaa erinomaisen kuvan Schjerfbeckin tuotannosta ja hänen uransa eri vaiheista. Tässä piilee osin suurnäyttelyn Akilleen kantapää: mukaan on otettu niin paljon teoksia, että helmet meinaavat hukkua teosten joukkoon. Näyttelyarkkitehtuurissa olisi voinut antaa tilaa hieman rohkeammin erilaisille painotuksille, ja nykyään niin muodikkaita seinävärejä olisi voinut olla hieman vähemmän. 

Tämä kaikki on kuitenkin hienosäätöä sen rinnalla, että Schjerfbeckin näyttelyssä on mahdollisuus nähdä upeita teoksia. Esillä on paljon teoksia myös yksityiskokoelmista, joista osa on suurelle yleisölle entuudestaan tuntemattomia.

Helene Schjerfbeckin pelkistetty mutta äärimmäisen intensiivinen tyyli tulee erityisesti esille omakuvissa, muotokuvissa ja yksinkertaisissa asetelmissa, joiden väriyhdistelmät ovat usein herkullisen mielenkiintoisia.

Mikko Oranen, mikko.oranen(at)hel.fi – 07.06.2012