Julkaistu: 16.05.2012

Syvänsininen meri

Näyttämölle alun perin kirjoitettu kolmiodraama on vanhanaikainen, tunkkainen epookki.

Peribrittiläisen elokuvan tapa muistella sodanaikaista Lontoota on jokseenkin seepia. Sellainen nukkavierun nostalginen ja vakavuudessaan ylevä kuin vanhat valokuvat usein. Tällaisen melankolian soundtrackilla herkistelee yleensä Doverin valkeista kallioista kertova Vera Lynn tai, kuten Syvänsinisessä meressä (Deep Blue Sea, 2011), Niilin pyramideista laulava Jo Stafford.

Syvänsininen meri on Terence Daviesin ohjaama ja käsikirjoittama sovitus Terence Rattiganin menestysnäytelmästä. Britannian 1900-luvun suosituimpiin näytelmäkirjailijoihin kuuluneen Rattiganin vuoden 1952 teos ei tänä päivänä maistu enää yhtä tuoreelta kuin reilut puoli vuosisataa sitten.

Syvänsininen meri alkaa Hester Collyerin (Rachel Weisz) itsemurhayrityksellä. Neuvokkaiden naapureiden ansiosta nainen pelastuu vastoin omaa tahtoaan. Hester on hieman aikaisemmin jättänyt iäkkään aviomiehensä, korkeimman oikeuden tuomarin Sir William Collyerin (Simon Russell Beale), nuoren sankarilentäjän Freddie Pagen (Tom Hiddleston) takia.

Intohimoinen rakkaussuhde on saanut lady Collyerin hylkäämään suojatun elämänsä kiltin mutta tylsän tuomarin rinnalla. Nyt Hesterin on mahdoton hyväksyä salamaromanssin kiihkeiden lieskojen viilenemistä, mikä on omiaan ajamaan naisen epätoivon partaalle.

Hesterin itsemurhayrityksen paljastuminen saa sodan jälkeen tuuliajolle joutuneen Freddien raivon valtaan. Mitä on enää jäljellä yhteisestä rajusta, raastavasta rakkaudesta? Järki, tunteet ja fyysisyys hämmentävät entisestään suhdeselvittelyn syöksykierrettä.       

Ohjaaja Terence Daviesilta on lupa odottaa paljon, kuten elokuvat Päivä painuu mailleen (1992) ja Sydän vieraassa talossa (2000) ovat osoittaneet. Davies ei koskaan sentimentalisoi itsetarkoituksellisesti, vaikka hänen mielenmaisemansa monesti raskaita ovatkin.

Syvänsininen meri ei missään vaiheessa kohoa lähellekään edeltäjiensä tasoa.  Yleisvaikutelma vanhanaikaisine stereotyyppeineen (naiselle rakkaus on koko elämä, miehelle harrastus) on valitettavan tunkkainen. Edes pätevät näyttelijät eivät saa puhallettua uskottavaa henkeä luonnosmaisiin roolikuviinsa.    

Näytelmällisyys tuo kerrontaan puisevuutta, jota ei ole onnistuttu elokuvallisin keinoin häivyttämään. Jopa käsikirjoitus jättää toivomisen varaa: päähenkilöiden ratkaisut jäävät vaille kunnollista taustoitusta, mikä tekee niiden ymmärtämisestä vaikeaa.  

Ihana Rachel Weisz tekee parhaansa, mikä on toki jo itsessään paljon. Rakkauden ja häpeän hetteikössä harhailevan naisen rooli ei tällä kertaa ole niitä kaikkein kiitollisimpia, eikä Weisz yksin pysty ihmeisiin. Syvänsininen meri päättyy paitsi visuaalisesti myös temaattisesti selittämättömään umpikujaan.

Tiedot

Syvänsininen meri

The Deep Blue Sea

ENSI-ILTA 18.5.2012

Iso-Britannia/USA 2011

 

OHJAUS Terence Davies

KÄSIKIRJOITUS Davies – Terence Rattiganin näytelmästä

TUOTANTO Sean O’Connor, Kate Ogborn

KUVAUS Florian Hoffmeister

LEIKKAUS David Charap

 

PÄÄOSISSA:

 

RACHEL WEISZ – Hester Collier

TOM HIDDLESTON – Freddie Page

SIMON RUSSELL BEALE – Sir William Collyer

ANN MITCHELL – rouva Elton

 

KESTO 98 min