Julkaistu: 24.05.2012

Supersankaritar

Kuvassa: Pinja Flink (vas.) ja Minna Puolanto Kuva: Cvijeta Miljak
Musiikkiteatteriesityksessä etsitään sisäistä sankaritarta pilke silmäkulmassa.

Tällä kertaa Kokoteatterin lavan valloittavat taitavat naiset Pinja Flink ja Minna Puolanto. Edellisen esityksen, Pudonneet, ohjasi Puolanto ja lavalla oli Henry Hanikka. Nyt Hanikka ohjaa ja Puolanto näyttelee. Näin näyttelijöiden kykyjä hyödynnetään monipuolisesti. 

Musiikki on ilmeisesti tullut Kokoteatteriin jäädäkseen. Mainio trio Kari Ikonen (koskettimet), Timo Hirvonen (basso), Jussi Lehtonen (rummut) viihdyttää yleisöä sekä esityksessä että esityksen jälkeen. Itse asiassa koko Supersankaritar perustuu pitkälti hauskoille musiikki- ja laulunumeroille. 

Laura Gustafssonin näytelmä on alaotsikoitu veijarikomediaksi ja sellainen se onkin. Ollaan myyttisen ja mystisen Alma Bangin muistotilaisuudessa. Urkumusiikki väreilee ilmassa, seinälle heijastuvat ristit ja Flinkin tulkitsema Liisa asettelee kukkia. Tilaisuutta todistamaan hoipertaa Puolannon oivallisesti tulkitsema Raisa, joka näyttää olevan ikuisesti maistissa. Yhdessä daamit alkavat selvitellä Alma Bangin henkilöä ja elämäntarinaa.

Vaikka lähtötilanne on vakava ja harras, totuus ja sepittely heittävät hauskasti häränpyllyä monta kertaa esityksen aikana. Tehtävä ei ole helppo, sillä Alma on supersankaritar. Välillä seikkaillaan villissä lännessä ja välillä musiikkibisneksessä. Flink ja Puolanto kuljettavat fragmentaarista tarinaa taitavasti, hauskasti ja oivallista mimiikkaa käyttäen. 

Näyttelijöiden monologinumerot syventävät tarinankuljettajien luonnetta. Kumpaakin kalvaa yksinäisyys ja hyväksynnän etsintä. Flinkin hahmo yrittää hellyttävästi vedota yleisöön: hän on hyvä tyyppi, vaikka onkin ”vain” Alepan kassa. Puolannon esittämää Raisaa taas riivaa rakkauden tai oikeastaan läheisyyden ja seksin tarve. Naisten fantasiat alkavat nousta esityksen kantavaksi teemaksi. Gustafssonin kirpeässä dialogissa kuvaillaan fantasioinnin voimaa Liisan ja Raisan välillä: ”– Etkö sä osaa käyttää sun mielikuvitusta? – Ei mun tarvi, kun mä käytän päihteitä…” 

Laulunumeroissa vuorotellaan kaipuun ja voimantunteiden välillä. Näyttelijöillä on komea ääni, ja bändi svengaa jouhevasti. Lehtonen naputtaa tiukkaa biittiä, Hirvonen soittaa bassoaan tarvittaessa rumpukapuloilla ja Itkonen loihtii koskettimistaan esiin vaikka särökitaran soundit. Länkkärikohtauksessa taustalla soi tyylitellysti Huuliharppukostajan teema. Komeassa loppubiisissä kiteytyy oivan funk-meiningin kautta sankaruuden sanoma naisnäkökulmasta: ”Alma näyttää mallia, ei siihen tarvi palleja!” 

Kaiken kaikkiaan esitys on viihdyttävä, riemukas ja se korostaa oman elämänasenteen voimaa. Kokoteatterista poistuu suu mukavasti virneessä. Alan silti kaivata viihdyttävien pienoisnäytelmien rinnalle kunnon kokoillan draamaa täydellä ensemblellä, kun käytössä on nyt iso näyttämökin. Vahvoissa nykydraamoissa on kuitenkin Kokoteatterin voima ja oivaltavuus.

Tiedot

Supersankaritar 

Ensi-ilta 18.4.2012

KÄSIKIRJOITUS: Laura Gustafsson

OHJAUS: Henry Hanikka

ROOLEISSA: Pinja Flink, Minna Puolanto

BÄNDI: Kari Ikonen (koskettimet), Timo Hirvonen (basso), Jussi Lehtonen (rummut)

VALOSUUNNITTELU JA LAVASTUS: Max Wikström

ÄÄNI- VIDEO- JA VALOAJOT: Joonas Genral

KOREOGRAFIAT: Työryhmä

GRAAFINEN SUUNNITTELU JA VALOKUVAT: Cvijeta Miljak

KÄSIOHJELMA: Sandra Kimonen

TUOTANTO: Kokoteatteri 

Lisätietoja: http://www.kokoteatteri.fi/