Rakkaudesta, unelmista ja kaloista

Rakkaudesta, unelmista ja kaloista
Terävä poliittinen satiiri tylsyy haaleaksi romantisoinniksi brittibestsellerin pitkäveteisessä filmatisoinnissa.

Ensin hyvät uutiset: Kristin Scott-Thomas on kerrassaan mainio – terävä, ilakoivan sarkastinen ja joka ikisessä kohtauksessaan täysin pitelemätön. Sitten huonot uutiset: muuta hyvää Lasse Hallströmin laimeasta uutuudesta ei sitten löydykään.

On kuin brittipääministerin lehdistövastaavaa esittävä Scott Thomas olisi ainoana tajunnut, mistä Paul Tordayn bestsellerin filmatisoinnissa pitäisi olla kyse: poliittisesta satiirista, jonka englantilaiset kyllä yleensä osaavat. 

Rakkaudesta, unelmista ja kaloista (Salmon Fishing in the Yemen, 2012) on kammottava suomennos, mutta jollain oudolla tavalla se sopii tämän yhtä kammottavan kokonaisuuden pääotsikoksi. Eipä silti, Hallströmin elokuva tarkoittaa varmasti hyvää ja epäilemättä vetoaa valtavirtayleisöön käsin kosketeltavalla lämminhenkisyydellään. 

Hallströmin elokuva on silti flegmaattinen ja henkisesti laiska. Niin kuin ohjaajan viime vuosien tuotannosta on voinut päätellä, sydän on aina päätä tärkeämpi (esim. Chocolate, Oman elämänsä sankari). Eikä siinäkään olisi mitään vikaa, jos katsojan älykkyyttä ei aliarvioitaisi löperöllä tavalla. Romantiikkaakin voi ja tulee tehdä sekä tasokkaasti että kunnianhimoisesti.

Harriet Chetwode-Talbot (Emily Blunt) ottaa yhteyttä lontoolaiseen kalastusasiantuntijaan, Fred Jonesiin (Ewan McGregor) toimeksiantonaan istuttaa lohia Jemeniin paikallisen sheikin (Amr Waked) kustannuksella. Fredin mielestä ajatus on pähkähullu, mutta kun pääministerin pressivastaava Bridget Maxwell (Scott Thomas) kuulee asiasta, löytyy projektille äkkiä yllättävää poliittista nostetta.   

Poliittiseksi PR-kampanjaksi muuntautuva hanke heittää Harrietin ja Fredin keskelle Jemenin autiomaata. Miehen suureksi hämmästykseksi suurhanke alkaa kukoistaa – kuten myös kahden yksinäisen aikuisen suhde.

Emily Bluntin ja Ewan McGregorin välillä ei kipinöi ollenkaan, mikä lienee siveäksi kirjoitetun suhdekuvion syytä. Koska varatuista ihmisistä ei ole haluttu tehdä epäsympaattisia pettäjiä, on samalla luovuttu myös kaikesta intohimoisesta särmästä.

Ylipäätään Harrietin ja Fredin ystävyyteen on helppo uskoa, mutta romanssiin ei niinkään. McGregorin kaavoihinsa kangistunut perhokalastaja on myös aivan liian nukkavieru partneri Bluntin verevälle bisneshaille.

Rakkaudesta, unelmista ja kaloista olisi saattanut saada aikaiseksi hyvinkin hauskan ja terävän elokuvan, jos se vain olisi viitsinyt teroittaa omia näkemyksiään ja siten tiukentaa teemojensa – miljonäärin oikku vai ympäristöteko, terrorismi, brittien ja arabien suhteet yms. – käsittelyä edes astetta kriittisemmäksi.      

Outi Heiskanen – 24.05.2012