Taryn Simon

Taryn Simon
Ydinjätteen kapselointi- ja varastointilaitos, Tšerenkovin säteilyä, Hanford Site, USA:n energiaministeriö. Nuclear Waste Encapsulation and Storage Facility, Cherenkov Radiation, Hanford Site, U.S. Department of Energy, Southeastern Washington State, 2005/2007. © Courtesy Taryn Simon, Gagosian Gallery / Almine Rech Gallery
Taryn Simon rakentaa kuvilla ja teksteillä vaihtoehtoista amerikkalaista kertomusta.

Taryn Simonin (s. 1975) Valokuvat ja tekstit Meilahden taidemuseossa on hieno ja hämmentävä näyttely. Esillä on kolme sarjaa newyorkilaisen valokuvataiteilijan tuotannon varrelta, jotka kaikki käsittelevät omalla tavallaan vaaran, epäluonnollisuuden ja kiellon teemoja. Kokonaisuutena ne muodostavat raadollisen kuvan 2000-luvun Yhdysvalloista. Teosten voima perustuu oletukselle, että esitetyt valokuvat ja niihin kiinteästi liittyvät tekstit ovat totta – samalla Simon kuitenkin kyseenalaistaa ehdottomien totuuksien mahdollisuuden.

Ensimmäisessä ja uusimmassa sarjassa Kieltotavaraa (2009) Simon keräsi viiden päivän ajan New Yorkin JFK:n kansainvälisellä lentokentällä tullin haaviin jääneitä esineitä. Yli tuhannen valokuvan kokoelma kertoo sekä niistä kummallisuuksista, joita ihmiset kuljettavat mukanaan että toisaalta siitä, mitä on päätetty julistaa kielletyksi. Mukana on niin laittomia huumeita, aseita ja piraattituotteita kuin myös kaikenlaisia luonnonmateriaaleja – kasveja, siemeniä, luita ja eläinten ruumiita. Valokuvat viittaavat kahdenlaiseen kuvaperinteeseen: ne ovat samaan aikaan outojen esineiden asetelmia ja pidätyskuvia.

Toinen sarja, Amerikkalainen hakemisto salatuista ja epätavallisista asioista (2007), on ihmeellinen. Sitä varten Simon keräsi luettelon Yhdysvaltojen salaisista ja piilotetuista paikoista, jotka ovat kukin omalla tavallaan rakentamassa ja ylläpitämässä maan kulttuuria. Valokuvien rinnalla on aina seikkaperäinen kuvaus siitä, mistä kulloinkin on kyse. Mukana on kuvia niin lääketieteen, hallinnon, viihteen ja uskonnon alueilta, kuten neitsyydenpalautusleikkauksesta, ydinjätteen varastointilaitoksesta, Playboy-lehden pistekirjoituspainoksesta, tartuntavaarallisen sairaalajätteen käsittelylaitoksesta ja videopätkä räjähtävästä taistelukärjestä.

Viimeiseksi ripustetussa sarjassaan Viattomat (2002) Simon on kuvannut syyttöminä vangittuja miehiä rikostutkinnan kannalta kriittisissä paikoissa. Kaikki kuvatut henkilöt ovat olleet vuosikausia vangittuina väkivaltaisista rikoksista. Mukana on myös puolen tunnin dokumentti, jossa ”viattomien” kohtaloista kerrotaan tarkemmin. Sarjassa oletus valokuvan totuudenmukaisuudesta saa toisen ulottuvuuden: henkilöt on usein tuomittu rikoksistaan, kun todistaja on tulkinnut nimenomaan valokuvan virheellisesti.

Pitkin tuotantoaan Simon on onnistunut huikealla tavalla kuvaamaan sitä, millaisia outouden pisteitä syntyy, kun moraali siirretään yksittäiseltä ihmiseltä järjestelmälle. Suurimmassa osassa Simonin teoksia tuntuu jokin olevan perustavanlaatuisesti väärin, mutta on vaikea osoittaa, kuka on vastuussa. Simon ei kuitenkaan moralisoi vaan hänen kameransa näyttää rajakohtia näennäisen neutraalisti. Teokset perustuvat sille määrittelemättömän epäluonnollisuuden tunteelle, kun kaikki ei ole kohdallaan.

Simon rakentaa valokuvien ja tekstien avulla vaihtoehtoista amerikkalaista kertomusta. Näyttely osoittaa, millaisen kontrollikoneiston vallassa vapauden ihanteelle rakentuva valtio Yhdysvallat on ja kuinka se ylläpitää vallitsevaa todellisuutta. Simon kuvaa asioita tämän koneiston epämääräisissä välitiloissa ja äärirajoilla. Kuvatut aiheet ovat joko itsessään kiellettyjä tai kiellettyjä yleisön katseelta. Kielto voi liittyä vaaran mahdollisuuteen, valheeseen tai peittelyyn.

Valokuvat ja tekstit on tuotettu yhdessä taiteilijan, Milwaukeen taidemuseon, Helsingin taidemuseon, Moskovan multimediataidemuseon ja New Yorkin Gagosian Galleryn kanssa. Simonin näyttely voi homeongelmien vuoksi jäädä Meilahden taidemuseon viimeiseksi, mikä olisi sääli.

Laura Kokkonen – 12.04.2012