Kuka on kaveri?

Kuka on kaveri?
Kuva: Tuomo Manninen
Hurmaavat hahmot vetävät lapset teatterin maailmaan Olka Horilan ohjaamassa interaktiivisessa näytelmässä.

Aika hyvin on onnistuttu, kun sattumalta samassa näytöksessä olleet 8-vuotiaat futiskaverukset ryhtyvät spontaanisti keskustelemaan näytelmästä jalkapallokentän laidalla Kolme päivää esityksen jälkeen pojat ovat pelaamassa tiukkaa jalkapallopeliä, mutta vaihtovuorossa ehtivät puhua näkemästään. Näytelmä on jäänyt mieleen ja pohdituttaa.

Molempien mielestä reiluin tyyppi oli ninja-liikkeitä iskenyt Samuli Supikoira. Sitten pojat juoksevat takaisin kentälle, eikä ehdi selvitä, mitä muuta jäi mieleen.

Olka Horilan ja Mari Lehtosen kehittämässä vuorovaikutteisessa näytelmässä tarkastellaan kaveruutta. Miten kiva kaveri käyttäytyy, ja voiko kuka tahansa olla kaveri?

Keskustelu yleisön kanssa

Mari Lehtonen on yksinäinen Maaru Metsämyyrä, joka etsii kavereita. Lehtonen istuu Willensaunan näyttämön reunalla jo yleisön tullessa sisään, ja alkaa heti jutella lasten kanssa. Lapset kertovat nimensä ja ikänsä. On selvää, että monen kynnys kommentoida tapahtumia laskee, kun on heti aluksi tutustunut näyttelijään. Lehtonenkin esittäytyy, ja aloittaa näytelmän kertomalla, ketä siinä esittää. Yleisö nauliutuu tarinaan välittömästi.  

Maaru Metsämyyrän seikkailu kotimetsässä on kuin tosielämästä. Metsämyyrän lisäksi mukana ovat Kaarlo Kettu, Samuli Supikoira ja Katri Kärppä, mutta kaikki ovat selvästi ihmisiä. Heidät voi nähdä lapsina, nuorina, aikuisinakin. Jokainen hahmo käsittelee omalla tavallaan herkkyyttä ja epävarmuutta. He kaikki kaipaavat toistensa seuraa ja huomiota. Kaipuuta on kuitenkin vaikea ilmaista, ja siihen Maaru Metsämyyrä hakee nuoren yleisön apua. 

Herkät hahmot kuorten alla

Maaru Metsämyyrä on pieni ja arka, mutta nokkela. Hän osaa ihmetellä ja kysyä. Innokkaasti näytelmässä mukana elävä yleisö pohtii, neuvoo ja ohjaa.

Ilja Peltonen on arkuutensa pomottamalla peittävä Kaarlo Kettu, joka joutuu huomaamaan oman tapansa etsiä ystäviä varsin huonoksi. Riikka Aurasmaan suunnitteleman asun ja Pekka Helysen naamioinnin ansiosta aikuiselle hahmo tuo mieleen John Lydonin eli paremmin Johnny Rottenina tunnetun Sex Pistols – laulajan. Punkkarin uhmaava olemus sopii itselleen kuorta keräävälle Ketulle.

Samuli Supikoira oli kahdeksanvuotiaiden suosikki ehkä ninja-asentojen ansiosta, mutta Antti Pääkkösen näyttelemässä hahmossa on hienosti arkaa uhmakkuutta. Samuli Supikoira uskaltautuu lopulta ajattelemaan itse. Metsän salaperäinen valtias Katri Kärppä (Paula Siimes) jää hiukan etäiseksi reviirinsä valvojaksi.

Katsomossa on hienoa seurata lasten reagointia, mutta kyllä näytelmä antaa aikuisellekin ajattelemista. Mieleen nousee tilanteita, joissa itse on mukautunut mielestään väärään mielipiteeseen tai toimintaan vain ollakseen mukana.

Sara Nyberg – 19.04.2012