Koti eläintarhassa

Koti eläintarhassa
Perhe muuttaa uuteen kotiin ja saa bonarina oman eläintarhan.

Eräänä päivänä Benjamin Mee (Matt Damon) pakkaa lapset autoon ja jättää ahdistavan kotikaupungin taakseen. Perhe pakenee vaimon ja äidin menetystä uuteen kotiin, jonka lisukkeena on tullut ränsistynyt eläintarha.

Perheelle muutto uusiin ympyröihin merkitsee eri asioita. Perheen kuopus Rosie (Maggie Elizabeth Jones) on onnellinen uusista pehmoeläimistään, kun taas teiniangstia poteva Dylan (Colin Ford) istuu varjoissa piirtelemässä paperille alitajunnan monstereita. Hän ei edes huomaa eläintarhan aputyttö Lilyn (Elle Fanning) ihastusta.

Samasta voi syyttää vaimonsa muistoon juuttunutta Benjaminia. Mies yrittää saada haltuunsa eläintarhan haasteet. Avukseen hän saa kauniin ja topakan eläintenhoitajan Kellyn (Scarlett Johansson). Jopa Benjaminin sarkastinen ja naisiin pettynyt velipoika (Thomas Haden Church) huomaa eläintarhan myötä tulleet hyvät puolet, mutta Benjamin on näille sokea.

Romantiikkaan ei kuitenkaan ehditä tuhlaamaan aikaa, sillä arjen pyöritykseen kuuluu parinsadan eksoottisen eläimen hoivaaminen ja kulahtaneen tarhan kunnostaminen. Konkurssikypsä laitos vaatii paljon työtä ennen kuin uusia avajaisia voidaan edes harkita.

Elokuvassa on muutama mukava eläinkohtaus, jossa pääosissa ovat ne isoimmat petoeläimet. Harmaakarhu järjestää omanlaisiaan jännittäviä hetkiä eläintarhan omistajalle. Vanhuuden vaivoista kärsivän leijonan hoidossa joudutaan tekemään vaikeita ratkaisuja. Sellaisia, joita puolisonsa kuolemasta toipuva Mee ei ole valmis tekemään.

Koti eläintarhassa on varsin tyypillinen vaikeuksien kautta voittoon -elokuva, jossa ei ole liikaa yllätyksiä. Yksinhuoltaja isä ostaa eläintarhan, jonka ylläpidossa on x-määrää ongelmia – eli juuri sen verran esteitä kuin tutussa Hollywood-kerronnassa pitää päähenkilölle kasatakin.

Elokuva perustuu Benjamin Meen omaelämäkerralliseen kirjaan eli tositarinan vanavedessä mennään. Mukana on sentimentaalista ihmissuhdekurimusta, jossa vellotaan välillä ihan liian kanssa.

Olen aina pitänyt Matt Damonista, joka nytkin tekee kohtuullisen ja tasapainoisen roolin. Roolityö ei mitenkään nouse Damonin parhaimpiin, itse asiassa elokuvan miespääosassa olisi voinut olla ihan kuka tahansa.

Kirsi Raitaranta – 26.04.2012