Iron Sky

Iron Sky
Hervottomassa scifiparodiassa natsit uhkaavat jälleen kerran maailmanrauhaa.

Iron Sky vie utopistiseen ja varsin kieroutuneeseen lähitulevaisuuteen, vuoteen 2018. Tuossa tulevaisuudessa Yhdysvaltoja luotsaa Sarah Palin, joka uudesta presidenttikaudesta haaveillessaan lähettää vaalitempauksena mustan miehen kuuhun - ensimmäistä kertaa maan historiassa. Vaalimainos menee kuitenkin päin prinkkalaa, sillä amerikkalaismiehistö törmää kuun pimeällä puolella lymyäviin natseihin.

Natsit ovat paenneet toisen maailmansodan viimeisinä kriittisinä hetkinä kuuhun ja rakentaneet väkevän tukikohdan sen varjoihin. Täällä he ovat suunnitelleet kuluneet vuosikymmenet paluutaan Maahan natsijohtajansa (Udo Kierin) johdolla.

Paetessaan avaruusnatseja astronautti James Washington (Christopher Kirby) törmää näpsäkkään opettajattareen Renate Richteriin (Julia Dietze), ja joutuu tämän kanssa intiimisti noloon tilanteeseen. Natsiupseeri Klaus Adler (Götz Otto) ei riemastu kohtaamisesta – onhan Renatessa potentiaalia täydellisen arjalaismiehen lasten synnyttäjäksi.

Washingtonin vierailun aikana natsit oivaltavat tiettyjä mahdollisuuksia Maan valloitukseen. He päättävät lähettää retkikunnan maahan aikeinaan päivittää vanhentunutta tietotekniikkaansa. Myös kaksoisvedätystä suunnitteleva Adler huomaa tilaisuutensa tulleen.

Iron Sky käynnistyy kutkuttavasti. Dialogi, tarinan nokkelat asetelmat, viittaukset nykyhetken todellisuuteen ja scifigenreen itseensä lataavat odotuksia elokuvaan. Kerronnan jännite kuitenkin uuvahtaa jossain kohtaa. Tarina etenee takellellen kohta sen jälkeen kun retkue laskeutuu maahan. Notkahdukset voi kuitenkin antaa anteeksi, sillä niistä huolimatta kokonaisuus on varsin viihdyttävä. Sarah Palin -vitsit ovat häpeilemättömän hauskoja. Loppupuolen kansainvälisen pyöreän pöydän rauhan neuvottelut ja ”maailmojen sota” on herkullisen piikittelevää nykypäivän kommentointia monellakin tasolla.

Käsikirjoitustiimistä löytyy varsin erilaiset kirjoittajat eli Johanna Sinisalo ja Michael Kalesniko (Howard Sternin intiimit osat, 1997). Sinisalo on yksi arvostetuimmista kotimaisista scifi-kirjailijoista, jonka esikoisteos Ennen päivänlaskua ei voi palkittiin Finlandia-palkinnolla. Kalesniko on viime vuosina keskittynyt isojen käsikirjoitusten uudelleen muokkaukseen.

Elokuvan mustassa huumorissa on rippunen suomalaista särmää. Iron Sky kuitenkin näyttää ja tuntuu enemmän kansainväliseltä tuotannolta kuin kotimaiselta elokuvalta.

Iron Sky on ensimmäinen osittain yhteisöllisesti tuotettu pitkä elokuva eli fanien rahallisesti tukema tuotanto. Pääosa rahoituksesta on kuitenkin ollut tuotantoyhtiöiden käsissä. Suomessa elokuvan tuottaja on Blind Spotin Tero Kaukomaa, joka on ollut tuottamassa mm. ensimmäistä suomalaista kung-fu-elokuvaa, AJ Annilan Jadesoturia. Taustalta löytyy myös saksalaista ja australialaista rahaa. 7,5 miljoonan euron kokonaisbudjetista fanien panokseksi jää melkein miljoonan euron panos.

Iron Skyn fanipohja nojaa ohjaaja Timo Vuorensolan esikoiselokuvaan, josta tuli internetin myötä kulttihitti. Scifi-komedia Star Wreck: In the Pirkinning on ladattu netissä yli kahdeksan miljoonaa kertaa virallisista lähteistä.

Tieteiselokuvia parodioiva Iron Sky onnistuu myös sympaattisen ja juuri sopivasti ylihehkuttavan näyttelijäkaartinsa takia.  Saksalainen näyttelijä/malli Julia Dietze on suloinen ja kaunis katsella, vaikka joutuukin Renaten roolissa pukeutumaan tämän tästä seksikkään paljastavasti tyylilajin mukaan. Saksalaisnäyttelijä Götz Otto ja amerikkalaissyntyinen Christopher Kirby täyttävät saappaansa kuten pitääkin. Muuntautumiskykyinen uusseelantilainen Stephanie Paul solahtaa Sarah Paliniksi uskomattoman nätisti. Australialainen Peta Sergeant on puolestaan aivan mainio liioitellussa roolissaan presidentin vaalikampanjan vetäjänä – jonka tuloksena ilahdutaan sota-ajan presidenttiydestä.

Suhteellisen tuntemattoman näyttelijäkaartin ohella elokuvassa nähdään pitkän linjan konkari Udo Kier, joka on näytellyt niin Dario Argenton, Lars von Trierin ja Gus van Santin elokuvissa. Hänen monipuoliseen uraansa mahtuu mm. kauhu- ja vampyyrielokuvaa, mutta myös vakavia rooleja. Udo Kierin näyttelijälaatu kuitenkin ikään kuin hukataan tässä scifistelyssä, mikä on sääli.

Elokuvan kuvauksesta vastaa Mika Orasmaa, joka on viime vuosina kuvannut mm. Kotwican Rat Kingin (2012), Helanderin synkän joulutarinan Rare Exports (2010) sekä Wuolijoen Joulutarinan (2007). Orasmaan kuvaus on kyllä tummasävyisen tyylikästä. Taikissa hän on päässyt hakemaan oppia mm. mestarillisten elokuvaajien Laszlo Kovacsin ja Vittorio Storaron työpajoista.

Kirsi Raitaranta – 05.04.2012