Pirates!Omaperäisyys o-hoi!

Pirates!
Perinteiseen animaatioon tukeutuva merirosvoseikkailu ei uskalla luottaa omaan charmiinsa.

Aardman Animations, tuotantoyhtiö mm. Nick Parkin rakastettujen luomusten Wallacen ja Gromitin takana, tuo valkokankaille upouuden animaatioseikkailun Pirates (2012). Kuten nimestä voi jo päätellä, koko perheen elokuvan pääosissa seikkailevat seitsemän meren piraatit. Merirosvojen lisäksi ovat menossa mukana vielä heitäkin hervottomammat kuningatar Viktoria ja Charles Darwin (!).
 
Pirates jäisi vaille suurempaa huomiota, ellei se nimenomaan edustaisi Aardmanin tuotantolinjan stop motion -animaatio-osaamista. Pixarin ja kumppaneiden CGI-valtakaudella Willis O'Brienin ja Ray Harryhausenin aloittaman perinteen jatkaminen ansaitsee kyllä oman erikoismainintansa, vaikka lopputulos laihemmaksi jääkin.

Piraattiseikkailua on tehty ajalla ja vaivalla, ja ihan taatusti suurella sydämellä. Ihan kokonaan toinen juttu on sitten se, osaako tämän päivän lapsiyleisö moista yritystä sen ihmeemmin arvostaa. Sama epäilys paistaa läpi myös valmiista elokuvasta, joka ei ole uskaltanut luottaa tarinan tenhoon ilman ylimääräistä 3D-lisää.

Pirates (joka olisi aivan hyvin voitu suomentaa Piraateiksi alkuperäisnimen säilyttämisen sijaan) on tarina Merirosvokapteenista, joka haaveilee voittavansa himotun Vuoden Piraatti -palkinnon. Voittaja määritellään kilpailijoiden itselleen kokoaman ryöstösaaliin perusteella. Kisan osallistujat ovat niin kovaa kaliiberia, että sympaattinen kapu on jättämäisillään sen sikseen jo alkumetreillä. Ylimielisten haastajien pilkka saa hänet kuitenkin toisiin aatoksiin.

Piratismi ei tahdo lyödä leiville - ei ainakaan ennenkuin vallatun laivan uumenista löytyy naisenkaipuinen Charles Darwin, joka tunnistaa kapteenin lemmikkipapukaijan sukupuuttoon kuolleeksi dodoksi. Darwin johtaa rosvoköörin Lontooseen esittelemään harvinaista löytöään suuren palkinnon toivossa. Tunnustuksen tieteellisestä läpimurrosta jakaa kukapa muu kuin merirosvoja vihaava, muodokas kuningatar Victoria itse.

Pirates on lapsille suunnattuna seikkailuna juuri ja juuri keskitasoa. Aardmanilta kuitenkin odottaisi enemmän, sitä ei käy kieltäminen. Lopputulos on pikkunäppärä, painopiste on enemmän tilannekomiikassa kuin kokonaisuuden temaattisessa hallinnassa. Paikoin rönsyillään riemukkaasti joka suuntaan, mutta monesti myös junnataan kuin haaleassa vedessä.

Animaatioiden kotimaisessa jälkiäänityksessä ei ole viime vuosina ollut juuri moitteen sijaa, eikä suomalaisia talentteja voi tälläkään kertaa moittia. Käännöstä sen sijaan voi ja pitää. Anglismit kuulostavat korvassa kiusallisilta, etenkin kun ne olisi voinut hyvinkin värikkäästi korvata rikkailla suomenkielisillä vastineilla.

On käännös sitten tehty kohtuuttomassa aikataulussa tai hutiloiden, ei sen kömpelyydelle voi liiemmin osoittaa ymmärrystä. Luopuessamme Hugh Grantin, Imelda Stauntonin ja kumppaneiden kaltaisista originaaliäänistä ansaitsemme vähintäänkin fantastisen täkäläisen kieliversion. Se on huomaavaista jo omia ääninäyttelijöitämmekin kohtaan.

Outi Heiskanen – 29.03.2012