Julkaistu: 29.03.2012

of Montreal

Yhdysvaltalainen indiekokoonpano tuo musiikkisirkuksensa toista kertaa Helsinkiin.

Viitisen vuotta sitten moni halukas jäi ilman keikkalippua of Montrealin esiintyessä piskuisessa Redrumissa. Bändin psykedeelinen pop sekä huhut hikisistä lavaspektaakkeleista mielikuvitusasuineen ja kabaree-glittereineen houkutti paikan pulleasti täyteen. Tänä päivänä samat ainekset ovat edelleen tarjottimella, mutta syystä tai toisesta yhtyeen huhtikuun konsertti Tavastialla ei toistaiseksi ole loppuunmyyty.

Syiden spekulointi on sinänsä ajanhukkaa, mutta muutamia huomioita kuudentoista vuoden ajan porskutelleesta of Montrealista voi tehdä. Yhtyeen kohdalla ei voi puhua kertakäyttömusiikista tai hetken huumasta. Kevin Barnesin luotsaama bändi on ollut tuottelias – helmikuussa ilmestyi järjestyksessään 11. levy Paralytic Stalks.

Varsinkin 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen julkaisut ovat lähes poikkeuksetta tarjonneet jotain uutta ja elähdyttävää, suunnanmuutoksia massiivista konetaustoistoista orgaanisiin instrumentteihin ja takaisin.

Tänä aikana myös käsite bändistä on ollut häilyvä, sillä Barnes on kirjoittanut, äänittänyt ja esittänyt laajasti of Montrealin kappaleet yksin. Vuosien ajan hän on valjastanut of Montrealin omille musiikillisille kokeiluilleen, johon on sisältynyt tukku alter egoja, sanaleikkejä, rikottuja sävelkulkuja ja energistä ennakkoluulottomuutta. Parhaimmillaan paketti on vietellyt kuulijan yhä uudelleen, Sunlandic Twins (2005) sekä Hissing Fauna, Are You the Destroyer? (2007) saavat edelleen karvat pystyyn ja jalat tamppaamaan. Mutta tuoreimman esimerkin, Paralytic Stalksin kohdalla tuntuu, että yliampuvuus on jyrätä levylle löytyneen hyvän alleen.

Uuden albumin maistiaiskappale, viime vuoden puolella julkaistu Wintered Debts antoi vinkkiä tulevan levyn sisällöstä. Viehkona folkpop-rallina käynnistyvä raita vinksahtaa kutakuinkin kolmen minuutin kohdalla raiteille jolta ei ole paluuta takaisin alun hyviin tunnelmiin.

Tämä sama ilmiö toistuu koko levyn suhteen – alkupuoli on ofmontrealimaista mukaansa viekoittelevaa vinksahtanutta poppia, jossa varsinkin huiluvoittoiset Dour Percentage ja Malefic Dowery hurmaavat, mutta loppua kohden kappaleiden kestot ja ainekset kasvavat ja kasvavat.  Lopulta mittasuhteet sekä äänimattosekameteli alkavat olla sitä luokkaa että hiljaisuus tuntuu houkuttelevalta vaihtoehdolta. Albumin päättävä neljän popkappaleen pituiseksi rakenneltu Authentic Pyrrhic Remission saa sanattomaksi – huonolla tapaa. Tietynasteinen egosentrisyys on edellytys ja työkalu taiteilijalle tottakai myös musiikissa, mutta jos tämä vieraannuttaa teoksen vastaanottajan niin että musiikin kuunteleminen ei houkuta, tuskinpa teoksen tekijä kokee onnistuneensa.

Paralytic Stalksin tarjoaman kuuntelukokemuksen valossa  on mielenkiintoista nähdä millaisen kappalelistan turvin of  Montreal kipuaa Tavastian lavalle – yhtye kun on aikaisemmin tarjonnut niin nauru- kuin tanssilihaksia verryttävän railakkaan show´n, josta lähes kahdeksan minuutin meteliäänimatot ovat puuttuneet.

Tiedot

of Montreal

Tavastia 16.4. liput 28€/ovelta 30€

of Montreal: Paralytic Stalks (Polyvinyl 2012)

www.ofmontreal.net/