Julkaistu: 16.02.2012

Salomo ja Ursula

Kuva: Heli Sorjonen
Juhani Peltosen kaunis ja traaginen rakkaustarina nähdään Teatteri Avoimissa Ovissa Heini Tolan ohjaamana.

Juhani Peltonen on jättänyt lähtemättömän jäljen suomalaiseen kirjallisuuteen ja taidekenttään. Hän loi omanlaisensa tyylin, jossa yhdistyvät surrealismi, erikoinen huumori ja melankolisuus. Niin hänen runoistaan kuin näytelmistäänkin on tullut eräänlaista kulttitavaraa. Suuri yleisö muistanee hänet parhaiten voittamattomasta Elmo-sankarista. Sekä romaanina että näytelmänä julkaistu Salomo ja Ursula on romanttisinta ja puhuttelevinta Peltosta. Tv-teatterissa se toteutettiin 1966. Nyt Heini Tola on dramatisoinut ja ohjannut Peltosen merkkiteoksen tähän päivään.

Ennen ensi-iltaa teatterin tekijöitä aina jännittää, tällä kertaa myös allekirjoittanutta. Kurssikaverini sovitti ja ohjasi Salomon ja Ursulan aikoinaan Ilves-teatteriin ja silloin rakentelin siihen äänet. Teos tuli tutuksi ja tärkeäksi. Olen pitkään odottanut, milloin joku ammattiteatteri tarttuu tähän kauniiseen klassikkoon ja miten ryhmä tulee ratkaisemaan esityksen haasteet ja mielikuvitukselliset kuvat. Jännitys oli turha, sillä Heini Tolan ohjauksellinen viesti on selkeä: tarvitaan tarkkaa tekstianalyysiä, läsnä olevia, avarasydämisiä näyttelijöitä ja luovuutta.

Kaksi nuorta kohtaa sateen huuhtomassa Espan puistossa. He eivät tunne toisiaan, mutta löytävät silti välittömästi yhteyden toisiinsa. Todisteena on mystinen kouluaikainen valokuva, jossa he ovat yhdessä. Intensiivisten katseiden vaihtojen jälkeen vannotaan rakkauden valat ja niin kohtalot kietoutuvat toisiinsa. Näin vahvaan aloitukseen tarvitaan näyttelijät, jotka kykenevät synnyttämään välilleen kipinän ja luottamuksen. Juuri sellaisia Teemu Aromaa ja Elina Hietala ovat. Katseet, eleet, kurottuminen toista kohtaan on niin luontevaa, että illuusio parin kuulumisesta yhteen syntyy miltei välittömästi. Erinomaisen hyvin yhteen hitsautunut pari. Työskentelyssä on tilaa myös kipeille tunteille, rakkaus ei ole aina helppoa.

Salomolla ja Ursulalla on yhteinen salaisuus; halu löytää elämästä syvempi taso ilman yhteiskunnan määrittelemiä kontrolloivia pintarakenteita. Heidän ihmeellistä tarinaansa varten tarvitaan kertojia, jotka elävöittävät  Peltosen hienoa kieltä. Tarvitaan myös vastavoimia Salomon ja Ursulan herkkyyttä vasten. Jukka Pitkänen, Petriikka Pohjanheimo, Elina Reinikka ja Jani Hendriksson muodostavat yhdessä taitavan kommentaattorien kuoron sekä hypähtelevät erilaisissa yhteiskunnan edustajien rooleissa.

Pitkäsen hahmoista jäävät etenkin mieleen hyvää tarkoittava pappi, jolla ei ole antaa nuorelle parille kuin käsittämätön sukuluettelo Vanhasta Testamentista, sekä omalaatuinen asunnonvälittäjä. Pohjanheimo tekee hauskan karikatyyrin baarin tarjoilijana, kiinnostava on myös epätoivoinen vuokraemäntä kirveineen. Peltosen tekstistä huomaa, miten ajat ovat muuttuneet. Jopa rahaa kinuavasta vuokraemännästä löytyy inhimillisyyttä, nykyisin byrokratia hoitaa asiat kliinisemmin ja kylmemmin.

Reinikan hahmoista vinkeä on erikoinen luennoitsija, joka piinaa sekä päärooleja, että yleisöä käsittämättömällä, paikalleen juuttuneella luennollaan.

Juonellisesti Salomossa ja Ursulassa tarkastellaan romanttisen pääparin tilanteen ajautumista yhä tiukemmaksi. Symbolina toimii yhteisen kämpän muuttuminen yhä mielikuvituksellisemmaksi. Asuinpaikka vaihtuu ikkunattomasta vinttikopista kirkon käytävän ja ratapihan kautta lopulta talon katolle, seinättömään tilaan.

Asuntojen vaihdokset  on ratkaistu Veera-Maija Murtolan yksinkertaisella ja tyylikkäällä lavastuksella. Kylmät aaltopeltiseinät ja Antti Kujalan tiukka ääni- ja valomaailma savuineen tuovat esitystä tähän päivään. Salomon tärkeä, mutta vertauskuvallinen piano on muuttunut lasten keyboardiksi. Puvustuksessa on myös selkeä erottelu; Salomo ja Ursula on puettu modernin ajattomasti, muu ryhmä mustiin. Kontrasti on toimiva.

Tola on dramatisoinut teoksen yhdistellen Peltosen näytelmää sekä romaania. Ratkaisu tuo esitykseen uusia ulottuvuuksia ja omalaatuista huumoria. Pienet nyanssit ja hauskat sanaleikit synnyttävät mukavaa rentoutta enteelliseen tarinaan. Lopun dramaattisuus on lähes sydämen pysäyttävä. Loppukuvassa hiljalleen näyttelijöiden käsistä valuva hiekka pakottaa miettimään elämän lyhyyttä ja maailman mielettömyyttä. Avoimien Ovien köyhät rakastavaiset on sykähdyttävä katselukokemus.

Tiedot

Salomo ja Ursula

TEKSTI: Juhani Peltonen

DRAMATURGIA JA OHJAUS: Heini Tola

ROOLEISSA: Teemu Aromaa, Elina Hietala, Jukka Pitkänen, Petriikka Pohjanheimo, Elina Reinikka, Jani Hendriksson

LAVASTUS JA PUVUT: Veera-Maija Murtola

VALO- JA ÄÄNISUUNNITTELU: Antti Kujala

OHJAAJAN ASSISTENTTI: Jani Hendriksson

TUOTANTO: Sinna Laaksonen

Ensi-ilta Teatteri Avoimissa Ovissa 7.2.2012

Tiedustelut: www.avoimetovet.fi  puh: 09-4342510