Mission: Impossible - Ghost Protocol
Toimintatrillerissä yritetään estää hallittua ydinsotakatastrofia.
Mission: Impossible-konsepti palaa neljännessä osassa juurilleen. Aaveprotokollassa tekijät luottavat jälleen tiimityöhön ja tarinan vetovoimaan tinkimättä näyttävästä toiminnasta tai jännityksestä.
MIF-agentit yrittävät Ethan Huntin (Tom Cruise) johdolla estää Venäjän ydinohjusten joutumista terroristien käsiin. Tehtävä kuitenkin epäonnistuu ja tiimi joutuu syytteeseen Kremlin terrori-iskusta, mikä on kohtalokasta koko MIF-osastolle. Ethanin yksikölle annetaan viimeinen tehtävä: heidän pitää estää tuleva terrori-isku ja samalla puhdistaa osastonsa maine. Mutta aaveprotokollan mukaan he ovat nyt omillaan.
Ethanin MIF-tiimiin kuuluu Janen (Paula Patton) ja tietokonenörtti Benjin (Simon Pegg) lisäksi uutena jäsenenä aluksi varsin paperiselta vaikuttava Brandt (Jeremy Renner), joka tarttuu remmiin mukaan sattuman kautta. Yhdessä he jäljittävät ydinpommeista viehtynyttä fanaatikkoa, Hendricksiä (Michael Nyqvist), joka aikoo käynnistää hallitun ydinsodan. Tätä varten hän tarvitsee haltuunsa paitsi venäläisten ydinaseiden koodit myös taivaskanavan eli satelliitin ohjauskoordinaatit. Ruotsalaispahiksen kätyriä esittää tappajan näköinen mies, Samuli Edelmann.
Ethan kumppaneineen junailee konnille tuplahuiputuksen, jonka näyttämönä on Dubaissa sijaitseva upea hotelli Burj Khalifa, maailman korkein rakennus.
Aaveprotokolla on täynnä jännittävästi koordinoitua toimintaa, mutta kohtauksista yksi ylittää muut. Siinä Tom Cruise kiipeilee loistohotellin lasisella seinällä, jossain yli sadan kerroksen korkeudessa. Ensin ihmiskärpäsellä on apunaan ”tekniset” kiipeilyhansikkaat, sitten vain neuvokkuutensa. Kiipeily korkealla on järisyttävän vaikuttava. Eritoten kun väitetään, että Tomppa on tehnyt tämänkin stuntin itse ja saanut tempusta vain kivat adrenaalikicksit – mitä se sitten miehestä kertookaan. Varmistusapuna on ollut läjä turvavälineitä, jotka on sitten tietokoneavusteisesti siivottu näkyvistä. Mutta oli tempun keinotekoisuuden aste sitten mikä tahansa, kohtaukseen on varattu sen verran päätähuimaavaa syvyysvaikutelmaa, että lopputulos on vähintäänkin tehokas.
Elokuvaan on haalittu monipuolinen näyttelijävalikoima, jota täydentävät eurooppalaiset nimet. Tom Cruise on yhä elokuvan kiistaton tähti. Vaimonsa menettänyt erikoisagentti on saanut hahmoonsa vakavampia sävyjä ja Ethan Hunt on pitkästä aikaa jopa sympaattinen hahmo. Tomppaa komppaavat mainiosti tiimiin muut jäsenet. Brittikoomikko Simon Pegg (Shaun of the Dead, Run Fatboy Run) on loistovalinta keventäväksi sivuhahmoksi. Pegg tuo rooliinsa sujuvaa itseironiaa lähestulkoon pelottomana ja kutakuinkin kylmähermoisena nörttinä. Kathryn Bigelown hienosta Hurt Lockerista maailmanmaineeseen ponnahtanut Jeremy Renner nähdään nyt ensimmäistä kertaa kansainvälisessä toimintajännärissä ja mies solahtaa tähän maailmaan helposti.
Vaativissa draamarooleissakin nähty ruotsalaistähti Michael Nyqvist puolestaan kuittaa mielipuolisen roiston roolinsa melkein rutiinimaisesti. Hän saa maanveljenä rinnalleen suomalaisnäyttelijän Samuli Edelmannin, jonka roolihahmo Wiström on stailattu valitettavan ysäriksi – vaadittua kovuutta Edelmannin roolihahmosta kyllä löytyy, mutta kovin monitasoiseen ilmaisuun roolissa ei kyllä pääse. Naisten välistä särmää tarinaan on saatu MIF-agentin ja ranskalaisen palkkamurhaajattaren kohtaamisessa. Näyttelijä/malli Léa Seydoux’n esittämä kylmäverinen tappaja haastaa tumman ja sensuellin Paula Pattonin roolihahmon kiitettävästi.
Tarinaan on ympätty myös sympaattinen venäläinen poliisi (Vladimir Mashkov), joka harhaanjohdettuna jahtaa MIF-agentteja. Bollywood-tähti Anil Kapoor puolestaan esittää helposti loveen lankeavaa miljonääri-playboyta.
Elokuvan on ohjannut Brad Bird, jonka merkittävimpiä töitä ohjaajana ja käsikirjoittajana ovat Pixar-animaatiot Rottatouille (2007) ja Ihmeperhe (2004). Birdin luonteesta ja monipuolisesta heittäytymisestä omaan työhön kertoo jotain sekin, että hän teki myös Ihmeperheen neiti Ednan äänen. Hänen esikoispitkänsä oli animaatioelokuva Rautajätti (1999), mutta tätä ennen hän oli jo työskennellyt lähes koko 1990-luvun Simpson-tv-sarjan parissa. Viime vuosina Bird on työskennellyt sekä Toy Story kolmosen että Up-elokuvan luovassa tiimissä.
Bird kertoo tarinaa sujuvasti hyvän käsikirjoituksen avulla. Toimintaan rytmittyy tarinan tuomat jännitteet ja toisaalta myös aiempaa rennompi huumori. Vaikka ultramodernissa jännitysrainassa mennään jälleen monta kertaa tekniikkaa edellä, pitkälle kehitelty tekniikkaa myös yhä useammin pettää – aiheuttaen joko jännitystä tai komiikkaa kinkisiin tilanteisiin. Mission Impossible 4 on aikaisempien elokuvien mukana hyvänäköistä toimintaa, mutta päihittää edeltävät jatko-osat helposti.
Harmi, että tarina menettää Lost-sankarin (Josh Holloway) kohta alkumetreillä.