Marta Gómez
Marta Gómezin musiikista välittyy maanläheisyys, intohimo ja lämpö. Nuoren laulaja-lauluntekijän ura on ollut nousujohteinen alusta alkaen. Gómez on saanut tunnustusta niin kollegoiltaan kuin yleisöltä palkintojen ja myytyjen levyjen muodossa läpi 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen. Yhdysvalloissa musiikkiopintonsa suorittaneen Gómezin rakkaus musiikkiin syntyi jo lapsena, jolloin hän lauloi kuorossa kotikaupungissaan Calissa Kolumbiassa.
Kuusi soololevyä ja useita yhteistyölevyjä julkaissut Gómez poimii sävellyksiinsä vaikutteita laaja-alaisesti Latinalaisen Amerikan maista, mutta ei vierasta muitakaan maanosia. Vuonna 2010 Gómez työsti yhdessä eteläafrikkalaisen tuottajan Matthys Mareen kanssa levyn Afri-Spaans, joka sisältää Gómezin espanjaksi kääntämiä ja tulkitsemia suosittuja eteläafrikkalaisia lauluja.
Gómezin viimeisin sooloalbumi El córazon y el sombrero (Canta a Federico García Lorca) vuodelta 2011 sisältää 14 kappaletta, joista valtaosassa sanoituksena ovat Federico García Lorcan runot ja loput ovat runoilijan innoittamia. Gómez sävelsi espanjalaisen runoilijan säkeistä herkullisen kattauksen erilaisia eteläamerikkalaisia rytmejä ja laulutyyppejä, joten albumi toimii myös hienona johdantona maanosan musiikkiperinteisiin.
El córazon y el sombrero pyörähtää käyntiin bolivialaisen carnavaliton tahdissa kappaleella Es Verdad. Kielisoittimet, varsinkin Gómezin itse soittama kitara, nousevat keskiöön tässä hyvällä tavalla junnaavassa kappaleessa. Seuraavaksi päästään kuulemaan Gómezin kotimaalle ominaista vallettaa: Cancioncilla del primer deseon pehmeät perkussiot kehräävät yhdessä Gómezin voimakkaan äänen kera.
Tutkimusmatka jatkuu mm. kolumbialaisen aguabajo a cappellan (Canción de cuna para Mercedes muerta), chileläisen cuecan (Gacela del amor desesperado, Canción de la muerte pequeña)sekä perulaisen festejon (Tierra, tan sólo) tahdissa.
Äkkiseltään kuultuna hyväntuulisilta vaikuttavat melodiat kätkevät sanoituksiinsa pitkälti isoja tunteita, johon liittyy usein menetetty rakkaus, sen kaipuu tai kuolema. Levyltä löytyy myös tunnelmaltaan näitä teemoja selkeämmin välittäviä kappaleita. La soleássa päästään flamencon tuskaa välittäviin tunnelmiin ja koskettava, riisuttu argentiinalainen zamba Murió al amanecer kertoo kuolemasta aamunkoitossa pianon, raastavan laulun ja hiljalleen kasvavan soitinjoukon välityksellä
Gómez on kouliintunut esiintyjä eri mantereille johtaneiden kiertueidensa myötä, mutta esimerkiksi naisen konserttivideoita katsoessa voi aistia aidon herkkyyden ja läsnäolon, joka syntyy kun muusikko kokee olevansa yhtä musiikkinsa kanssa. Tämä toivottavasti välittyy myös Helsingin Savoy-teatterissa, jossa Gómez esiintyy tämän kuun puolessa välissä.