HugoPoika ja taikuri

Elokuvan tosirakastajalle jokainen Martin Scorsese -elokuva on suurta juhlaa. Scorsesen heikoimmatkin teokset ovat nyky-Hollywoodille samaa kuin mitä Marx-veljesten keskinkertaisimmat naurukimarat olivat oman aikansa komedialle: isoimpia ilonaiheita joka tapauksessa.

Scorsese tunnetaan elokuvapiireissä paitsi armoitettuna ohjaajana myös elokuvahistorian asiantuntijana ja vaalijana. Mestari on jäljittänyt klassikkoja ja niiden tekijöitä useammassakin dokumenttiprojektissa. 

Hugossa (2011) Martin Scorsesen vertaansa vailla olevat kertojan lahjat yhdistyvät hänen elokuvahistorialliseen intohimoonsa. Hugo on yhtä aikaa sekä poikkeuksellinen virstanpylväs tekijän uralla että täysin loogista jatkoa sille. Lopputulos on sulaa kultaa: elämys, joka palauttaa mieliin seitsemännen taiteen maagiset syntyhetket.   

Elokuvan nimihenkilö on 1930-luvun Pariisissa asuva, elokuvia rakastava poika, joka piilottelee Montparnassen rautatieaseman kätköissä. 12-vuotiaan Hugo Cabret’n (hurmaava Asa Butterfield) kelloseppä-isä (Jude Law) on kuollut, mutta poika ei halua itseään kohdeltavan orpona. Sen sijaan hän hoitaa aseman kelloja yrittäen samalla saattaa loppuun isänsä keskeneräisen projektin. 

Pihistäessään osia puuhiinsa Hugo törmää salaperäiseen lelukauppiaaseen nimeltä Georges Méliès (Ben Kingsley), jonka nimi on ainakin kaikille fantasiaelokuvan ja erikoistehosteiden ystäville hyvin tuttu. Lisäksi poika ystävystyy kauppiaan kummitytön, kirjoja rakastavan Isabellen (Chloë Grace Moretz) kanssa.

Hugo on Scorseselle epätyypillisesti koko perheelle suunnattu eeppinen seikkailu ja kaiken kukkuraksi vieläpä 3D-elokuva. Perinteisen Hollywood-perheviihteen kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä. Mitään valmiiksi pureskeltua tehostetemppuilua se ei tarjoile, vaan elokuva vaatii lapsikatsojaltaan hieman tavanomaista enemmän. Mikä ihana uutinen!

Tapa, jolla Scorsese 3D-seikkailunsa rakentaa, tekee jo itsessään kunniaa elokuvalle ja Hugon keskeiselle teemalle. Méliès'tä (1861-1938) pidetään juuri erikoistehosteiden keksijänä, joka loihti valkokankaalle huikeita visioita kuin taikuri konsanaan. Mikäpä sen soveliaampaa kuin valjastaa tämän päivän kohutuimmat keksinnöt, CGI ja 3D, hänen maailmastaan kertovan tarinan palvelukseen.

Hugo ei ratsasta moderneilla tehosteilla itsetarkoituksellisesti, vaan se käyttää niitä voimistamaan elokuvan alkuperäistä tenhoa. Sen tarina on yhtä aikaa viisas ja vakava, huikaisevan kaunis ja peittelemättömän nostalginen. Ei ihme, että Hugo jännää peräti 11 Oscar-ehdokkuuden kohtaloa; tämä elokuva jos mikä on uponnut Akatemiaan kuin veitsi voihin.

Hugon käsikirjoitus perustuu Brian Selznickin tiiliskiviromaaniin The Invention of Hugo Cabret. Tarkkasilmäisimmät huomaavat myös kirjailijan nimessä elokuvallisen yhteyden. Totta, Brian Selznick on kuin onkin sukua legendaariselle Tuulen viemää -tuottaja David Selznickille. Liian hyvää ollakseen totta? Elokuva on.