Rat KingPelaa henkesi edestä

Juri (Max Ovaska) on abiturientti ja peliaddikti. Yo-kirjoitukset häämöttävät edessä, mutta poika valvoo kaikki yöt nettipelien maailmassa. Tyttöystäväkin kypsyy Jurin jatkuvaan pelaamiseen ja pistää välit poikki.

Ahdistunut addikti päättää lopettaa pelaamisen, mutta pian houkutus kasvaa jälleen liian suureksi. Netistä tuttu pelikaveri Mordred alias Niki ehdottaa tapaamista. Niki (Julius Lavonen) etsii turvapaikkaa, sillä salaperäinen nettipeli on koitumassa hänen kohtalokseen.

Häkellyttävän samannäköinen uusi ystävä ei kuitenkaan onnistu estämään uteliasta Juria antautumasta oudon pelin pauloihin. Pian sen panoksena on Jurin koko elämä.  

Ensin hyvät uutiset: Petri Kotwican uutuuselokuva Rat King on aidosti jännittävä, tiivistunnelmainen trilleri. Juoni porautuu uskottavasti nettipelaamisen maailmaan, sen koukuttavuuteen ja lieveilmiöihin.

Rat King myös näyttää komealta. Mika Orasmaa tummasävyiset kuvat edesauttavat hienosti päähenkilön luisumista yhä syvemmälle vaihtoehtoisten identiteettien pohjattomaan kuiluun.

Sateen piiskaamassa Rat Kingissä tuntuu melkein koko ajan olevan yö, mikä lienee tarkoitus myös symbolisella tasolla. Todellisuus piilottelee vaarallisessa hämärässä, jossain ihan lähellä mutta yhtä kaikki päähenkilön mielikuvituksen ulottumattomissa.

Näiden toteamusten jälkeen onkin sitten huonompien fiilisten vuoro, valitettavasti. Rat King sortuu yhteen ainokaiseen käsikirjoitusratkaisuun, mutta läpi sormien sitä ei voi parhaalla tahdollakaan katsoa.

”Suspension of disbelief” on tuttu käsite jokaiselle tarinankertojalle. Elokuvassa se merkitsee sitä, että katsoja hyväksyy elokuvan tapahtumaympäristön säännöt ja rajoitukset. Tämä hyväksyminen on vapaaehtoista ja usein sangen joustavaa.

Hyvän juonen äärellä olemme valmiita nielemään aika paljon. Yhteensattumia, ongelmien liian helppoja lutviutumisia, epätodennäköisiä tapahtumasarjoja ja ihmiskohtaloita, kaikkea sen sellaista. Jossain kohdin raja tulee silti vääjäämättä vastaan, ja Rat Kingin tapauksessa näin käy hyvin varhaisessa vaiheessa.

Rat Kingin juoni rakentuu ajatukselle kahden nuoren miehen niin suuresta samannäköisyydestä, että sitä eivät huomaa edes päähenkilön tyttöystävä ja äiti. Anteeksi nyt vaan, mutta tämä ei uppoa, tätä ei voi ”ostaa”.    

Ettäkö äiti ei tunnistaisi omaa lastaan? Tyttöystävä ei vaistoaisi eroa toisen fyysisessä olemuksessa? Tämä saattaa kuulostaa yhteen asiaan takertumiselta monen hyvän puolen kustannuksella, mutta minkäs teet. Joskus kaikki on juuri näin pienestä kiinni.