DocPoint 2012

Vuonna 2012 DocPointissa otetaan kantaa. Eurooppaa käsittelevässä esityssarjassa kysytään humanismin perään ja pureudutaan murroksessa olevan mantereen kipupisteisiin kuten siirtolaisuuteen, pakolaiskysymyksiin ja ylipäätään taloustilanteeseen.

Samaan hengenvetoon viedään kevään kynnyksellä olevaan arabimaailmaan. Sarjassa esitetään mm. Stefano Savonan elokuva Egyptin kansannoususta Tahrir – liberation Square (2011) sekä kairolaisohjaaja Amal Ramsiksen Forbidden (2011), jossa ohjaaja kuvaa kotikaupunkiaan vain muutama kuukausi ennen Hosni Mubarakin hallinnon kaatumista. Algerian sodan tapahtumiin vievät Jérôme Laffontin Algeria, Images of Fight (2009) sekä Gillo Pontecorvon klassikkoelokuva The Battle of Algiers (1966).

Design/Garbage-sarjassa jäljitetään roskan ja taiteen yhteyksiä osana WDC Helsinki 2012 -vuoden ohjelmaa. Lisäksi kunnioitetaan sataa vuottaan juhlivaa Viron elokuvaa klassikkodokumenteilla. Sarjassa esitetään mm. Dorian Supinin elokuva säveltäjä Arvo Pärtistä sekä ohjaaja Andres Söötin lyhytelokuvia kolmelta vuosikymmeneltä.

Vieraaksi saapuu palkittu israelilainen dokumentaristi Eyal Sivan. Liki kaksikymmentä elokuvaa ohjannut Sivan (s.1964) on tunnettu israelilaishallinnon kriitikko, joka on ottanut rohkeasti kantaa Lähi-idän poliittisiin kysymyksiin. Sivanin retrospektiivi nähdään osana DocPointin festivaaliohjelmistoa. Izkor, Slaves of Memory (1991) kritisoi holokaustin opetusta ja kollektiivisen muistin esineellistämistä israelilaisessa koulujärjestelmässä, ja sen myötä alkoi myös ohjaajan konflikti maansa viranomaisten kanssa. Elokuvassa Route 181: Fragments of a Journey in Palestine-Israel (2003) seurataan vuoden 1948 rajaa ja elämää sen varrella. Jaffa, The Orange’s Clockwork (2009) puolestaan kertoo Jaffa-appelsiinin historian kautta Israel-Palestiina-konfliktista.

Vaikka ulkomainen tarjonta on runsasta ja kiehtovaa, festivaalin kotimainen esityssarja haastaa sen jälleen. Tänä vuonna otetaan kantaa Suomen kansainväliseen rooliin: tekijät tutkivat muiden maiden oloja sekä Suomen roolia osana globaalia maailmantaloutta. Mervi Junkkosen elokuvassa Jälki elämässä – 4 tarinaa kidutuksesta tutkitaan maahanmuuttajien synkkiä kokemuksia. Katja Gauriloffin kiinnostava Säilöttyjä unelmia ottaa kantaa ylikansalliseen ruuantuotantoon. Ville Suhonen penkoo toisenlaista sotahistoriaa elokuvassaan Jäämarssi - Suomen matkaopas 1941–42. R&A-festivaalin suosikkeihin kuulunut Aleksi Raijin Finnsurf on ensimmäinen suomalainen surffielokuva. Hanna Maylettin Kerjäläiselokuva ottaa puolestaan kantaa romanien kohtaamisesta niin Suomessa kuin Romaniassa.

Bio Rexin mykkäelokuvakonsertissa nähdään tänä vuonna Alberto Cavalcanti runollinen mestariteos Vain tunnit (Rien que les heures, 1926). Pariisissa kuvattu kaupunkisinfonia on ehkä vähän tunnettu, mutta Cavalcanti kuvasi elokuvansa jo enne Walther Ruttmannin teosta Berliini – suurkaupungin sinfonia. Elokuvasta nähdään restauroitu, värisävytetty versio, johon Maud Nelissen on sovittanut Yves de la Casinièren modernistisen alkuperäismusiikin. Elokuvamusiikkiin erikoistunut Nelissen säestää elokuvan yhdessä viulisti Lucio Deagnin ja sellisti Francesco Ferranin kanssa.

Festivaali ottaa varaslähdön esittämällä jo ennakkoon yhden makupaloistaan, Italy – Love It or Leave It. Siinä runsaasti puhuva ohjaajapari Gustav Hofer ja Luca Ragazzi ajaa pikku-Fiatilla läpi Italian ja taltioi samalla mafian, korruption ja jätekasojen kanssa kamppailevan eriarvoistuvan maan.