HysteriaSähködildomies

Viktoriaaninen vibraattoritarina tarjoaa viihdettä aikuiseen makuun, jota joku saattaisi äkkiseltään jopa aikuisviihteeksi arvailemaan. Ihan näin raflaavaksi ei Tanya Wexlerin Hysteria (2011) sentään äidy.

Mortimer Granville (Hugh Dancy) on nuori ja lupaava lontoolaistohtori, joka pääsee töihin menestyksekkään tri Robert Dalrymplen (Jonathan Pryce) vastaanotolle. Dalrymple on erikoistunut naisten vaivojen ja aivan erityisesti hysterian hoitoon. Varakkaiden rouvien hermostuneisuutta hoidetaan tohtorin kehittämällä ”lantionpohjan hieronnalla”.

Granville on pian juonessa mukana tarjoamassa yläluokkaisille täti-ihmisille hetkellistä helpotusta tavalla, joka muistuttaa erehdyttävästi maksullista seksipalvelua. Käsihän siinä tulee kipeäksi.

Ajan mittaan nuoren idealistin mieleen hiipii epäilys hoidon merkityksellisyydestä verrattuna lääketieteen muihin haasteisiin. Samaan aikaan kun Granville riiaa työnantajansa Emily-tytärtä (Felicity Jones) sosiaalisesti valveutunut vanhempi sisar Charlotte (Maggie Gyllenhaal) nimittelee nuorukaista puoskariksi.

Hysteria on hauska ja romanttinen komedia kaikkien aikojen ensimmäisen vibraattorin keksimisestä. Kuten parhaat ideat useimmiten, tämäkin kapistus syntyi ikään kuin puolivahingossa ja pakon sanelemana.

Viktoriaaninen aikakausi ja seksi ovat lyömätön yhdistelmä komedian aiheeksi. Wexlerin elokuva on tästä vastakkainasettelusta hyvin tietoinen pyrkien ottamaan herkullisesta ristiriidasta kaiken koomisuuden irti.

Vaikka Hysteria on monin paikoin hupaisa elokuva, jää yleisvaikutelma silti hieman laimeaksi. Elokuvan huumori on pikemminkin hymyilyttävää kuin ”nauruhermoja värisyttävää” kuten leffan ennakkomarkkinointi antaa ymmärtää.    

Hysteria yrittää olla liikaa yhdellä kertaa: sekä romanttinen komedia että historiallinen kurkistus sähkökäyttöisen vibraattorin syntyhetkiin. Joseph Mortimer Granville todellakin keksi kyseisen laitteen, mutta seksuaalista mielihyvää sillä ei alkujaan ollut tarkoitus synnyttää.

Romanttisena tarinana Hysteria jää myös puolitiehen, osin epätasapainoisen käsikirjoituksen, osin pääparin onnahtelevan kemian takia. Komean mutta valjun Hugh Dancyn Mortimer jää pelkäksi kalpeaksi aavistukseksi Maggie Gyllenhaalin verevästä, elämää syleilevästä Charlottesta. Kaikkinainen tuli ja tappura uupuvat tästä parivaljakosta.

Gyllenhaalin valloittavan läsnäolon lisäksi sivurooleissa on onneksi sähinää. Maininnan arvoinen on etenkin Rupert Everettin aatelinen keksijäystävä, jonka sähkövirtakokeilut johtavat lopulta toivottuun tulokseen.

Elokuvan hilpeästä naisasiakaskaartista löytyvät myös mm. Britannian luottonäyttelijät Anna Chancellor ja Gemma Jones – puhumattakaan Sheridan Smithin riettaasta sisäköstä nimeltä ”Molly the Lolly”. 

Vaikkei Hysteriaa voi aivan täysosumana pitää, on se taatusti varteenotettava vaihtoehto joulunpyhien ”hienostuneen kaksimieliseksi” viihteeksi.