The Girl with the Dragon Tattoo
The Girl with the Dragon Tattoo tiivistää Stieg Larssonin Millenium-kirjasarjan ensimmäisen osan parituntiseksi. Miehet jotka vihaavat naisia -romaanissa keskitytään Vangerin suvun mysteeriin.
Henrik Vanger (Christopher Plummer) palkkaa toimittaja Mikael Blomkvistin (Daniel Craig) yksityisetsiväksi tutkimaan 40 vuotta sitten kadonneen veljentyttärensä Harrietin kohtaloa. Vastikään oikeudessa ryvettynyt Millenium-lehden päätoimittaja ottaa jutun vastaan useammasta syystä. Osittain paetakseen Tukholman mediaa, toisaalta kohtuullisen rahapalkkion takia – mutta ensisijaisesti siksi, että Vanger lupaa Blomkvistille ketkun Wennerströmin pään hopeavadilla. Apuriksi värvätään asosiaalinen tietokonenörtti, outo punk-tyttö Lisbeth Salander (Rooney Mara). Vangerin sukuyhtiötä johtama Martin (Stellan Skarsgård) puolestaan auttaa omalta osaltaan aktiivisesti tutkimuksissa.
Blomkvistiä näyttelee tiukkailmeinen Daniel Craig, joka teki luontevasta James Bondista modernin ja toiminnallisen brittiagentin. Ehkä tietty melankolinen habitus ja ilmeettömyys auttavat Graigia solahtamaan myös ruotsalaistoimittajan nahkoihin melko vaivattomasti. The Girl with the Dragon Tattoo -elokuvan Blomkvist on tietysti myös trendikkäämpi kuin Michael Nyqvistin alkuperäinen roolihahmo, jopa aavistuksen tukholmalaisempi.
Kallen rooli on kuitenkin helpompi täyttää kuin tarinan kannalta keskeisen Salanderin rooli. Arvaamaton, satunnaisesti väkivaltainen ja sisäänpäin sulkeutunut Salander on fyysisesi hento nainen, jonka mustanpuhuva ulkomuoto on kuin huutomerkki. Kolmessa ruotsalaiselokuvassa roolissa ihastutti Naomi Rapace, ja tätä roolityötä oli vaikea jättää huomioimatta uutta suunniteltaessa. Rapace olikin pitkään ehdolla englanninkielisen version päärooliin.
Rooney Mara (The Social Network, A Nightmare on Elm Street) ei lunasta roolia heti käyttelyssä, mutta kasvaa kyllä Salanderin mittoihin. Toiminnallisissa loppukäänteissä Maran Salanderissa on riittävästi luonnetta ja kovuutta. Toisaalta Mara on Salanderin peitetehtävissä ehkä vielä kameleonttimaisempi kuin Rapace.
Elokuvassa on karsittu liikoja rönsyilyjä ja monia sivujuonteita minimiin, mutta vanhan salaisuuden ympärille on silti jätetty mukavasti lihaa luiden päälle. Painotukset ovat Hollywood-elokuvassa tietysti toisin kuin alkuperäisessä kirjassa tai elokuvassa. Ruotsalaiselokuvassa annettiin Salanderin naissuhteelle melko paljon kuvapintaa. Hollywood-versiossa keskitytään pääparin keskeiseen työ- ja seksisuhteeseen, mikä tietenkin yksinkertaistaa elokuvan kerrontaa. Salanderin hahmo jää vielä keskeneräiseksi, ja nuoren naisen taustoihin viitataan epämääräisessä sivulauseessa – tähän päästäneen jatko-osassa.
Stieg Larssonin supersuositun megaeepoksen ensimmäinen osa on saateltu Hollywood-versioksi ammattimaisissa käsissä. Taustalta löytyvät ohjaajalahjakkuus David Fincher ja käsikirjoittaja Steven Zaillian, joka on tehnyt mm. vahvasti tarinaan pohjautuvia, perinteisiä Hollywood- draamoja (Moneyball , 2011, All the King's Men, 2006 ja Schindlerin lista, 1993).
David Fincherin nimen nostivat tapetille 1990-luvun tapaukset Seitsemän (Se7en, 1995) ja Fight Club (1999), jotka olivat oman aikansa edelläkävijöitä. Megatähtien, mm. Madonnan ja Michael Jacksonin musiikkivideoitakin tehneen Fincherin myöhempiä onnistumisia ovat olleet Panic Room (2002), Zodiac (2007), Benjamin Buttonin uskomaton elämä (2008) ja The Social Network (2010).
Fincher on tuonut Lohikäärmetatuoituun tyttöön tuotannoilleen tyypillistä kuvallista särmää. Ruotsalainen maaseutu lepää kellertävänlempeässä syysvalossa, siinä missä kaunis Tukholmakin. Sinisenvihreä sävy puolestaan tukee maisemakuvissa Vangerin suvun tuulisen ja kolkon saaren yksinäisyyden ilmapiiriä. Elokuvan on kuvannut Jeff Cronenweth, joka on tehnyt Fincherin kanssa töitä jo pitkään.
Aina kun Hollywood-elokuvia tehdään eksoottisissa maissa, kuten nyt Ruotsissa, natiivit puhuvat sujuvasti englantia. Se ei oikeastaan haittaa, ja itse asiassa tähän tottuu nopeasti. Tukholma on kaunis, kuten aina, muutenkin kuvat näyttävät matkailuoppaaseen kelpaavilta. (Vähäsen kuitenkin huvitti, kun Blomkvist kulkee samassa harmaassa toppatakissa niin viimaisessa talvipakkasessa kuin vihreässä kesämaastossakin, ja hetken epäilee, että tekijöiltä ovat menneet vuodenajat sekaisin.)
Suosituista ruotsalaisista viihdedekkareista The Girl with the Dragon Tattoo erottuu totisuudellaan, vaikka muutama vitsikin elokuvaan on sisällytetty. Tapahtumien ilmapiiriä tukevat paikoin ahdistunein ja viilein sävyin ladatut kuvat, jotka antavat elokuvalle persoonallisen ilmeen. Tunnelmaltaan tämä poikkeaa kuitenkin toimintapainotteisten ruotsalaisten dekkarielokuvien lajityypille ominaisesta tummasävyisen tyylikkäästä kuvauksesta.
Hollywood-versio pärjää mukavasti monien dekkarielokuvien rinnalla. The Girl with the Dragon Tattoo tarjoaa varsin viihdyttävä parituntisen joka tapauksessa.