Viimeinen tanssi ennen maailmanloppua
Valot leikkaavat valkoista tilaa, jossa enkelimäinen joutsen tanssii kuolemantanssiaan. Tanssijat pyörivät tilassa ja itsensä ympäri, toistavat samaa kuin varmuudeksi kaiken suorittamisesta ennen loppua.
Koreografi Janina Rajakangas tuo teoksessaan esiin nykypäivän ihmisen juoksun oravanpyörässä. Pysähdys tulee ennemmin tai myöhemmin.
Kenraalinäytöksessä ennen ensi-iltaa on odottava tunnelma. Rajakangas antaa ohjeita, ja tanssijat hiovat viimeisiä kohtauksiaan ennen kuin aloittavat. Rytmi on kuin sydämen syke, ja samalla tavoin nykivä liike junnaa arjen tarinaa. Hevosen laukka johdattaa tanssijat elämän kilpajuoksuun, jossa jokainen pyrkii paremmaksi nopeammin ja kiihkeämmin. Vauhti kiihtyy kiihtymistään mistään tai kenestäkään välittämättä.
Pysäytys on väistämätön
Onneksi arkisessa kilpajuoksussa aina joku huomaa sen älyttömyyden, ja pysähtyy vetämään henkeä. Mies löytää naisen, ja herkistyy. Herkkyys on tunnustelevaa ja kokeilevaa. Epäilyksessä näkyy pohdinta, voiko toiseen ihmiseen luottaa. Laura Vesterinen ja Jukka Tarvainen tanssivat eleettömästi, kiihkotta toiseen takertuen.
Hiljaisuus tulee rysähdyksestä. Eläin on kuollut, elämä pysähtynyt. Tanssijat kerääntyvät yhteen. Yhteinen liike liimaa heidät kiinni toisiinsa. Yhdessä he ovat yksi elävä organismi, liikkuva ja hengittävä. Yksilöllisyyden ja kuluttavan kilpailun vastapainona laumaeläin liittyy ryhmään. Tasapainoa haetaan keskittymisestä omaan itseen, ja toisaalta kiinnitytään ryhmään.
Toivoa synkkyydestä huolimatta
Kun Edith Piaf laulaa, ettei kadu mitään, voi yleisökin pysähtyä pohtimaan vaikkapa vain näytöspäivän tekemisten saldoa. Rajakangas antaa upean kappaleen tunkeutua tilaan. Itseään toistava kävely on hieno ratkaisu. Samalla pienikin muutos rutiinissa kasvaa merkittäväksi.
Teoksen pääteema kietoutuu Jouni Tauriaisen säveltämään ja laulamaan lauluun This is the last dance. "We’ll end it all", laulaa Tauriainen mustanpuhuvasti Rajakankaan sanoja. Elokuvallinen kohtaus on synkkä, mutta silti teos tuo myös toivoa. Tänään ensi-iltansa saavan esityksen katsoja ei varmastikaan vaivu epätoivoon.
Tarinan kaari
Teoksen valmistumisessa on ollut mukana ammattidramaturgi, ja se näkyy. Niina Miettisen tanssiin kirjoittama tarina kokoaa palat katsojan mielessä. Tanssin jättämät aukot täyttyvät. Myös Jouni Tauriaisen äänisuunnittelu vie teosta eteenpäin ja rytmittää tapahtumia.
Tämä kokemus on teoksen kenraalista. Ensimmäisille yleisöille esiintyminen on hankala paikka, ja esiintyjät etsivät vielä lopullista rooliaan. Tunnelma varmasti vielä tiivistyy, kun tanssijat Rea-Liina Brunou, Janina Rajakangas, Laura Vesterinen ja Jukka Tarvainen sekä valot suunnitellut kuoleva joutsen Vespa Laine ja Jouni Tauriainen pääsevät varsinaisiin näytöksiin.