Tony Oursler

Heti alkuun täytyy todeta, että galleria Forsblomin uusi kesällä avattu tila on aivan mainio. Nytkin on esille saatu kolme aivan erilaista taiteilijaa ja kokonaisuutta, jotka loksahtavat kukin tyylikkäästi omille paikoilleen. On hyvä, että mennessään katsomaan yhtä tiettyä näyttelyä saa kaupan päälle kaksi muuta!

Vuonna 1957 syntynyt Tony Oursler on kannuksensa ansainnut nykytaiteen kentällä. Suomessa hänen teoksiaan löytyy Kiasman ja Saastamoisen säätiön kokoelmista, ja teoksia on aiemmin nähty Forsblomin gallerian lisäksi Helsingin taidemuseon näyttelyssä Tennispalatsissa 2005-2006.

Nyt esillä on teoksia vuosilta 2004-2011, ja täytyy myöntää, että ne todella iskivät. Ourslerin vaikuttavuus syntyy useilla eri tavoilla ja tasoilla, mutta sen keskeisiä kulmakiviä on inhimillisen yhdistämisen tekniseen. Ourslerin videoveistokset syttyvät nimittäin elämään päiden, silmien ja ihmishahmojen sekä äänen yhteisvaikutuksesta, ja lopputuloksena on omituisia olioita.

Kolmeen tilaan jaettu näyttely toimii hyvin. Iso ”silmäinstallaatio” on yksinkertaisen tehokas ja vaikuttava kuin mikä. Seuraavan tilan erilaiset värilliset oliot ja muodot saavat taustakseen seinille heijastuvat ylimenevät ”rajausvalot”, jotka näyttävät aivan omalta teokseltaan, valomaalaukselta.

Ourslerin uusimmissa teoksissa on myös jotain ennen näkemätöntä; metallistatiivien päässä on pienen pieni projektori, kuin matkapuhelin, joka heijastaa muutamien kymmenien senttien päässä olevaan miniatyyrimaailmaan aivan oman mikroinstallaationsa. Huikeaa. Ja samassa huoneessa seinillä olevien maalausten pinnassa on monitoroitua kuvaa pienissä paloissa.

Yleissävy ei ole niin synkähkö kuin Ourslerilla on tupannut olemaan, mutta esimerkiksi Bomb-installaatio (2007) on aivan hulppea omassa karmivuudessaan. Ourslerin maailma on aivan omanlaisensa luomus, joka teknisen etäännyttämisen kautta oikeastaan vain korostaa meidän inhimillisiä puoliamme ja ruumiillisuuttamme.