Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuusSuuren seikkailun paluu

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus
Spielbergin ja Jacksonin Tintti-täysosuma on ilo silmälle.

Kun kirpputorilta ostettu purjelaivan pienoismalli varastetaan kuulun sanomalehtimiehen Tintin (Jamie Bell) kotoa, haistaa nuorukainen palaneen käryä. Rikosjournalisti lähtee jäljittämään suurta salaisuutta, jonka myötä Tintti tutustuu paitsi kiroilevaan kapteeni Haddockiin (Andy Serkis) myös häikäilemättömään Ivanovich Sakariniin (Daniel Craig) ja tämän kätyreihin.

Tintin seikkailut: Yksisarvisen salaisuus (The Adventures of Tintin: Secret of the Unicorn, 2011) on maapallon kiertävä huima aarrejahti, jonka tekijät ovat lajityypin ehdotonta aatelia. Steven Spielbergin ohjaama ja Peter Jacksonin, Spielbergin ja Kathleen Kennedyn tuottama Tintti-elokuva ylittää jopa allekirjoittaneen kaltaisen ”Hergé-puristin” odotukset. 

Motion capture- eli liikkeenkaappausmenetelmällä toteutettu Tintti täyttää klassikkosarjakuvaan sisään piirretyn lupauksen. Hergén luomus on jo sisäsyntyisesti niin elokuvallinen, että moni hänen tarinoistaan kelpaisi kuvakäsikirjoitukseksi sellaisenaan.

Tämän ymmärsi myös Spielberg, joka lumoutui neuvokkaasta töyhtöpäästä noin 30 vuotta sitten. Vuonna 1983 kuollut Hergé oli puolestaan Spielberg-fani, joka ehti toivoa Kadonneen aarteen metsästäjien tekijän tarttuvan Tintin elokuvaversioon.

Tintti on populaarikulttuuritaivaan todellinen kiintotähti. Ikää ikinuorella reportterietsivällä on ensi tammikuussa jo 83 vuotta. Satoja miljoonia albumeja myynyt, noin 80 eri kielelle käännetty sarjakuva todella ansaitsee parhaan mahdollisen valkokangassovituksen. 

Yksisarvisen salaisuus on sangen uskollinen adaptaatio, jos kohta aineksia on nimialbumin lisäksi otettu mukaan myös Kultasaksisesta ravusta ja Rakham Punaisen aarteesta. Steven Moffatin, Edgar Wrightin ja Joe Cornishin käsikirjoitus toimii riemastuttavan hyvin: eri tarinoiden elementtejä yhdistellään humoristisesti ja ennen kaikkea lennokkaasti. Vauhtia riittää kuin Indiana Jonesissa parhaimmillaan. Tintissä on kuin onkin ainesta vuosikymmenensä suureksi seikkailuksi.

Jatkoa on myös luvassa, siihen viittaa paitsi elokuvan uusia näkymiä avaava loppu myös faktatieto suoraan pääkallonpaikalta. Spielberg ja Jackson tulevat jatkossa vuorottelemaan ohjaajan paikalla. Kun viimemainittu vapautuu tekeillä olevasta Hobitti-elokuvastaan, on Seitsemän kristallipallon ja Auringon temppelin filmatisoinnin vuoro. Mikä parasta, molemmat lukeutuvat Tintti-seikkailujen ehdottomaan eliittiin.

Vielä sananen liikkeenkaappauksesta, jonka tekninen kehitys on muutaman viime vuoden aikana ottanut huimia harppauksia eteenpäin. Siinä missä Robert Zemeckisin Napapiirin pikajuna (The Polar Express, 2004) vielä kärsi hahmojen hengettömyydestä, Yksisarvisen salaisuus on jo aivan omaa luokkaansa.

Lopputulos ei tietenkään ole fotorealistinen, mutta ei sen sarjakuvassa tule ollakaan. Ilahduttavaa on kuitenkin havaita, miten etenkin hahmojen silmiin on saatu aivan eri tavalla eloa kuin aikaisemmin. Motion capture -olennot eivät enää tuijota eteensä kuolleen kalan tavoin.

Outi Heiskanen – 03.11.2011