Talvisirkus Nenä

Tonttuklovnit tervehtivät katsojia sirkuksen sisääntulossa. Suomalainen Hanna Terävä ja ruotsalainen Camilla Monsén ohjeistavat, neuvovat ja kuljettavat esitystä eteenpäin. Puhe punaisten nenien alla on kimeää, suomi ja ruotsi kulkevat hauskassa sekasotkussa keskenään. Useimmat kommentit käyvät kuitenkin selviksi.

Pari leikittelee keskenään ohjelmanumeroiden välissä klovnityyliin. He pitävät katsomon tunnelmaa yllä ja katsovat, että näyttämö on valmis seuraavaan temppuun. Sirkustirehtööri puuttuu, mutta silti talvisirkuksen ohjaaja Liisa Risu on selvästi kääntänyt katseensa perinteiseen sirkukseen.

Alku on hidas, ja esityksen varsinaisesti aloittava still-trapetsi pysyy nimensä mukaan paikallaan. Trapetsitaiteilija, kanadalainen Francis Caron on uskomattoman voimakas. Yksikään lihas ei värähdä hänen kääntäessään itseään eri asentoihin kuin leikkipuistokeinussa. Kaikki näyttää jopa liian helpolta. Finaalinumerossa Caron ja kaksi muuta kanadalaista ovat sitäkin vauhdikkaampia. He pomppaavat trampoliinista konkreettisesti seinälle. Taitava ryhmä vierailee ensimmäistä kertaa Suomessa.

Kaukaa tulevat myös australialaiset pariakrobatian taitajat. Joshua Hoare ja Alex Mizzen ovat akrobaattisia tanssijoita, joiden vaativa numero on ilmeikäs. Mizzen on myös pikkutonttu, joka tulee näyttämölle seinässä olevasta pienestä luukusta. Luukussa on numero 24, yksityiskohta innoittaa lapsikatsojia.

Brasilialainen jonglööri Luis Santo de Vale taitaa yli kymmenellä pallolla heittelyn ja jopa niiden kiinnioton. Hauska on temppuilu helium-ilmapalloilla. Tällä kertaa jonglöörin on otettava kiinni ilmaan karkaavat pallot, eikä lattialle tömähtävät, kuten yleensä.

Tanssitaustaisen ohjaaja Liisa Risun selvää vahvuutta on kasakoiden tanssi, joka on hauska ja oivaltava. Paperilumessa valkoasuiset kasakat leikkivät, pyörivät ja ilakoivat. Oivalluksia on mukana myös shakkiottelussa, jossa vastakkain ovat Gogol ja Pinokkio.

Sirkusta siivittää Peloton-yhtye, joka soittaa korkeuksissa katsojien yläpuolella. Betonisessa Pannuhallissa soitto raikaa kovana, erityisesti silloin, kun kaksi saksofonia ja trumpetti soi yhtä aikaa. Kaikua lisää aikaisempia talvisirkuksia niukempi lavastus, jonka on suunnitellut Teo Paaer. Kirsi Mannisen puvut ovat jälleen ilmeikkäitä ja mielikuvituksellisia.