Nya Rampen Baltic Circlessä

Taas on se aika vuodesta, kun Baltic Circle -festivaali tempaisee Helsingissä taidesykloniinsa kaikki kansainvälisen teatterin ystävät. Ohjelmisto on jälleen kiinnostava ja vakuuttava. Esitysten lisäksi mukana on myös työpajoja ja suurta suosiota saaneita klubeja. Ohjelmallisissa illanvietoissa tutustutaan teatterintekijöihin ja nuuhkitaan taiteen tekemisen uusia tuulia.

Festivaaliohjelmassa erityisen kiinnostavalta vaikuttaa tällä kertaa suomenruotsalainen ryhmä Nya Rampen ja sen teos Worship.

Nya Rampen perustettiin 12 vuotta sitten, kun Teakin ruotsinkieliseltä puolelta valmistuva toverijoukko päätti lyödä hynttyyt yhteen. Yhteisenä kutsumuksena oli etsiä kunnianhimoisesti uudenlaisia lähestymiskulmia teatterin tekemiseen. Tällä hetkellä ryhmää ohjaa Jakob Öhrman, joka on kiireinen mies. Kansainvälistä menestystä ja palkintojakin saanut ryhmä asuu ja harjoittelee tällä hetkellä Berliinissä.

Lyhyen Suomen-visiitin aikana tavoitin Öhrmanin intensiiviseen juttuhetkeen. Ennen kuin antaudutaan teatteriteorioiden syövereihin, täytyy kysyä, mistä Worship-teoksessa on kysymys?

- Tutkimme palvontaa, lähes uskonnollista hurmosta, jonka teatteri saattaa aiheuttaa, tietynlaista teatterin pyhyyden paradoksia: Näyttelijälle esittäminen saattaa olla kaikki kaikessa, hän ei ikään kuin elä ja ole olemassa ilman katsojaa, todistajaa. Tämä symbioosi avaa kiinnostavia näkökulmia, Öhrman kuvailee.

Worship- näytelmässä luotetaan kuitenkin omien ja modernien tekstien sijaan vanhaan peruskiveen, eli Shakespearen ehtymättömään idea-arkkuun. Mistä innostus herra Williamiin kumpuaa?

- Pidän Shakespearea ja hänen tuotantoaan teatterin tukipilarina. Esimerkiksi Hamlet on tullut eteeni uudestaan ja uudestaan, Öhrman sanoo.

-  Tähän esitykseen olen valinnut kuusi Shakespearin näytelmää, joiden kohtauksia ja teemoja tarkastellaan eri tavoin. Näytelmät ovat Rikhard III, Hamlet, Romeo ja Julia, Macbeth, Kuningas Lear ja Titus Andronicus. Kysymys ei ole kuitenkaan näytelmien hyväksikäytöstä. Mielestäni alkuperäistekstiä täytyy aina kunnioittaa ja siihen perehtyä tarkkaan ja vasta sitten lähteä miettimään modernisointia, Öhrman miettii.

Öhrman ei ole pelkästään oman tiensä kulkija ja radikaali radikalismin takia. Hän on paneutunut Shakespeareen huolellisesti ja tuntee myös kirjailijasta tehtyä nykytutkimusta. Tähän käsikirjoitusprosessiin on kulunut parisen vuotta. Mutta miten ja mitä näytelmistä olisi nyt tarkoitus kaivaa esiin?

- Fokuksessa ovat edellä mainitun palvonnan eri elementit. Esitykseen liittyy muitakin tasoja. Minua kiinnostaa Marcus Grothin lanseeraama hahmometodi, jonka avulla näyttämöllä pyritään olemaan mahdollisimman aidosti. Niinpä esityksessä tutkimme eräänlaisen keinotekoisen maailman, eli esittämisen suhdetta privaattiin olemiseen ja aitoihin tunteisiin. Itse asiassa Groth vierailee esityksessämme näyttelijänä, Öhrman kertoo.

Ensi kädeltä ajatellen valituissa näytelmissä on hyvinkin paljon erilaisia teemoja. Rikhardissa ja Macbethissä synkkä vallanhimo, Romeossa ja Juliassa suuri rakkaustarina ja Learissa sukupolvien kuilu ja vallasta luopuminen. Millaisilla menetelmillä teemoja yhdistellään?

- Olen etsinyt jokaisesta näytelmästä tietyn tunnelman, moodin. Joku teos muistuttaa oopperaa, joku toinen taas mustan huumorin läpitunkemaa satiiria, Öhrman sanoo.

- Esityksessämme tärkeä osuus on myös livemusiikilla ja liikkeellä. Nyt en tarkoita suoranaisesti tanssiteatteria, vaan liikkeen psykologisiakin ominaisuuksia. Pienillä eleillä ja toistolla saadaan aikaan kiinnostavia efektejä.

Puheemme kääntyy kohti teatterin uusia ulottuvuuksia, myös modernisoinnin ja teknologian ongelmia. Tuleeko kaikki sovittaa viimeisimpien kikkojen mukaan, miksei teatteri itsessään riitä?

- Niin sanottu postdraamallisuus ei ole ongelmaton käsite. On kuitenkin niin, että moderni teknologia on tullut teatteriin jäädäkseen, Öhrman toteaa.

- Äänentoisto, mikrofonit, videoprojisoinnit ja livevideon käyttö täytyy ymmärtää mahdollisuuksina. Esimerkiksi Shakespeare-tutkija Jan Kotte toteaa, että Shakespearen näytelmät ovat kiitollisia elokuville. Kameran käyttö mahdollistaa näyttelijän iholle tulemisen, pienten eleiden käytön. Mikrofoni ja tallennustekniikka vaikkapa sisäisen monologin. Meidänkin esityksessämme käytetään live-videota, Öhrman paljastaa.