Nader ja Simin: Ero

Keskiluokkainen iranilaispariskunta on eroamassa. Moderni Simin haluaa muuttaa ulkomaille antaakseen tyttärelleen Termehille paremman elämän. Aviomies Nader puolestaan kieltäytyy sitkeästi muutoksesta, onhan hänellä huolehdittavanaan Alzheimeria sairastava isä. Oikeuden päätöksellä Simin saa eron, mutta tytär jää isälle.

Näistä vaatimattoman oloisista lähtöasetelmista käynnistyy taidokkaasti rakennettu tapahtumavyyhti, jossa jokainen mitättömältä vaikuttava käänne on mittaamattoman kohtalokas. Tarina etenee väkevästi ilman suvantokohtia vääjäämättä kohti odottamatonta onnettomuutta ja kimuranttia oikeussalidraamaa. Tässä ihmissuhteita ravistelevassa kohtaamisessa kulminoituu erilaisten yksilöiden kohtaaminen – ja samalla tarinassa esittäytyy iranilaisen yhteiskunnan monet kasvot.

Ohjaaja-käsikirjoittaja Asghar Farhadin tarinasta kasvaa monitasoinen elokuva, joka on vain näennäisesti yksinkertainen avioerotarina. Monisäikeisessä kudelmassa nousee esiin polttavia kysymyksiä paitsi yksilön moraalista ja empatiasta, kunniasta ja taloudellisesta hyvinvoinnista, mutta myös yhteiskunnan sisäänrakennetuista sosiaalisista tavoista ja käyttäytymiskoodeista. 

Pienimuotoinen, intensiivinen tarina imaisee mukaansa, osittain vahvan ja aidon näyttelijätyön ansiosta. Siminia esittää länsimaissa ehkä parhaiten tunnettu näyttelijä Leila Hatami, ohjaaja Ali Hatamin tytär. Peyman Moaadi esittää jääräpäistä aviomiestä, joka on aivan liian ylpeä pyytääkseen.

Jopa nuori Sarina Farhadi, ohjaajan tytär valloittaa: hän esittää koskettavasti pariskunnan välisessä valtataistelussa kärsivää teiniä. Naderin isän hoitajaa esittävä Sareh Bayat joutuu tehtävässään vaikeiden valintojen eteen ja sinnittelee valheiden pettävässä hetteikössä olosuhteiden pakottamana. Tämän hermoherkkää ja fanaattista puolisoa esittää vereslihalla erinomainen Shahab Hosseini, yksi Iranin arvostetuimmista miesnäyttelijöistä.

Hämmentävää on se, että katsoja ei voi elokuvassa valita selkeästi omaa puoltaan. Farhadin tarinassa ei ole mustavalkoisia hetkiä tai yhtä ainoaa totuutta, vaan jokaisessa kohtauksessa on läsnä koko elämä harmaan eri sävyineen. Tästä syystä katsojana voi kiinnittyä tarinan edetessä jokaiseen henkilöhahmoon, ymmärtää näiden henkilökohtaisia näkökulmia ja vaikeita lähtötilanteita, jotka ajavat kutakin tekemään omia valintojaan.

Nader ja Simin: Ero on Farhadin viides ohjaustyö. Se voitti vuoden alussa Berliinin elokuvajuhlilla Kultaisen Karhun, minkä lisäksi näyttelijäensemble palkittiin Hopeisella karhulla. Elokuva on ansaitusti Iranin ehdokas ei-englanninkieliselle Oscar-palkinnolle ja on ehtinyt haalia kaupallista menestystä Ranskassa, jossa se on kesän hittielokuvana saavuttanut jo 900 000 katsojaa. Farhadin edellinen menestys oli About Elly (2009), joka palkittiin Berliinin Hopeisella Karhulla ja niin ikään asetettiin Iranin Oscar-ehdokkaaksi.

Tällaisia elokuvia näkee suomalaisessa elokuvateatterissa ihan liian harvoin.