Julkaistu: 24.11.2011

Akseli Gallen-Kallela

Akseli Gallen-Kallela: Rakastavaiset, 1906–1917. © Yksityiskokoelma, kuva: Jari Kuusenaho / Tampereen taidemuseo
Akseli Gallen-Kallela oli kokeileva ja uudistumishaluinen taiteilija, eikä vain kansallisten aiheiden kuvittaja.

Helsingin taidemuseo Tennispalatsin näyttelyllä Akseli Gallen-Kallela – Eurooppalainen mestari on haastava tavoite löytää uusia näkökulmia Suomen taidehistorian keskeisen ikonin taiteeseen. Yhdessä Pariisin Musée d’Orsayn ja Düsseldorfin Museum Kunstpalastin kanssa tehty näyttely korostaa Akseli Gallen-Kallelan (1865–1931) taiteen yleiseurooppalaisuutta ja visuaalisuutta kansallisromanttisten sisältöjen sijasta.

Gallen-Kallela-aiheinen näyttely ei tunnu Suomessa tällä hetkellä kovin ajankohtaiselta. Keskeinen pyrkimys Tennispalatsista kiertämään lähtevällä näyttelyllä onkin nostaa taiteilijan asemaa Manner-Euroopassa. Vaikka Gallen-Kallela oli kokeileva ja uudistui jatkuvasti, hän ei juuri saavuttanut kansainvälistä mainetta. Ehkä tämän taide ei kansallisromanttisuudessaan vastannut aikansa jo modernisoituneisiin odotuksiin.

Näyttely on jaoteltu väljästi luonto-, henkilö- ja Kalevala-aiheisiin sekä Juséliuksen mausoleumin esitöihin. Myös perheen merkitys Gallen-Kallelalle korostuu. Lukuisat Afrikka-aiheet on sijoitettu ympäriinsä ja niitä on nähtävissä myös viereisen Kulttuurien museon näyttelyssä Akselin Afrikka.

Näyttelyssä ovat mukana Gallen-Kallelan klassisimmat Kalevala-aiheiset monumentaalimaalaukset: Aino-triptyykki, Lemminkäisen äiti, Sammon ryöstö ja Sammon taonta, mutta suomalaisesta näkökulmasta mielenkiintoisinta antia ovat yksityiskokoelmiin kuuluvat harvinaisuudet. Esillä on esimerkiksi tunnettu, mutta harvoin nähty Symposion (1894), joka on toinen versio nuoren Axel Gallénin, Robert Kajanuksen, Oskar Merikannon ja Jean Sibeliuksen illanviettoa kuvaavasta aiheesta.

Gallen-Kallela suunnitteli tekstiilit ja kalusteet Pariisin maailmannäyttelyssä vuonna 1900 esiteltyyn Iris-huoneeseen, josta Tennispalatsissa on nyt nähtävillä rekonstruktio ja pienoismalli.  Taideteollisen näkökulman tuominen näyttelyyn on hienoa ja korostaa Gallen-Kallelan työskentelyn monipuolisuutta.

Hieman hajanainen ripustus toimii pääosin, mutta jotkin teokset olisivat kaivanneet rinnalleen hieman perusteluja. Esimerkiksi vaikuttava ja vahvan symbolistinen teos Rakastavaiset (1906–1917) jää irralliseksi. Näyttelytekstitkin koskevat jostain syystä vain tunnetuimpia teoksia.

Erivärisille seinille rakentuva näyttelyarkkitehtuuri on onnistunut ripustusta paremmin – keskimäärin melko pienet teokset eivät huku Tennispalatsin hallimaiseen yläkertaan. Runot ja sitaatit seinillä luovat ajankuvaa.

Kokonaisuudessaan näyttely palvelee hyvin tarkoitustaan suurimpana Gallen-Kallelan taiteen katsauksena Saksassa ja Ranskassa. Gallen-Kallela tulee esille yksilöllisenä taitelijana ilman kansallisuuden painolastia.

Tiedot

Akseli Gallen-Kallela – Eurooppalainen mestari

23.9.2011–15.1.2012

Helsingin taidemuseo Tennispalatsi

http://www.taidemuseo.fi/