Jenny Renlund

Pilvinen kesäpäivä, punaisia ruusuja pensaissa. Vihreän, oranssin, pinkin ja sinisen sävyjä siellä täällä. Jenny Renlundin (s. 1983) maalaus Ruusutarha aloittaa näyttelyn Taidemaalariliiton galleriassa Diana-puiston kupeessa. Se johdattaa maalausten maailmaan, jossa muodot ovat runsaita ja meheviä, sävyt voimakkaita ja omintakeisia.

Maailma näyttäytyy Renlundin maalauksissa samaan aikaan totena ja illusorisena. Se sävyttyy tuntemuksilla ja mielikuvilla; mikä voisi olla mahdollista, millaisena maailma voisi minulle näyttäytyä. Ihminen asettuu luontoon ja osaksi luontoa. Luonto toimii myös metaforana haluille ja houkutuksille, se viekoittelee ja antaa sadon.

Nainen ja naiset ovat voimakkaasti Renlundin maalausten kokeva subjekti. Naista katsotaan ja nainen katsoo takaisin. Luonnontila-akvarellisarjassa nainen ja luonto ovat lähes synonyymejä; nainen on luonnontilassa. Tämä naissubjekti on ennen kaikkea itseään ja kokemustaan ilmentävä, ei missään sijassa ensisijaisesti (miehen) katseelle asettuva.

Renlundin aihepiiri ja esteettinen maailma hipovat houkuttelevan läheltä ”prinsessamaailmaa”, mutta ne selkeästi asettuvat toisenlaiseen kategoriaan ja yhteiskunnalliseen stereotypiaan. Tai ne itse asiassa juuri murtavat ”prinsessamaailman” stereotypiaa, asettumatta kuitenkaan toiseen ääripäähän tai joutumatta hylkäämään jotain samaa tai keskeistä emotionaalista kokemusta.

Näin ne kykenevät luomaan uutta ja laajentamaan myönteisellä tavalla jo olemassa olevaa; antamaan muotoa sille moniäänisyydelle ja monipuoliselle kokemukselle, jonka näkyväksitulemisen juuri vakiintuneet stereotypiat estävät.

Renlundin voisi kuvitella ottavan haltuunsa vielä suurempia muotoja niin ulkoisesti kuin sisällöllisestikin.