Drive

Tanskalaisohjaaja Nicolas Winding Refn teki nimensä tunnetuksi väkivaltaisella ja rankalla Pusher-trilogialla. Persoonallisen elokuvantekijän Hollywood-debyytti Drive palkittiin Cannesissa parhaan ohjaajan palkinnolla. Ansaitusti.

Drive ei ole perinteinen toimintaelokuva, eikä sen toiminta ole mahtipontista tai itsetarkoituksellista. Tarinan toiminta pedataan huolellisesti ja toteutetaan samalla intensiteetillä kuin muutkin sen eri osa-alueet. Kerronnassa on tunnelmallisia suvantokohtia, joissa hienovireisesti kasvatetaan jännitteitä, viritetään henkilöhahmojen välisiä suhteita ja tulevia kohtalokkaita tapahtumia.

Ryan Gosling on tarinan nuori ja viileä autonkuljettaja. Päivisin hän työskentelee autokorjaamolla ja elokuvien stunt-näyttelijänä. Öisin hän on kylmäverinen keikkakuski, joka ajaa roistojen pakoautoa. Kuljettaja jää nimettömäksi yhdenyön asiakkailleen – ja elokuvan katsojille.

Vähäpuheinen ja vähäilmeinen mies on kaupungissa muukalainen. Arvoituksellinen hahmo on ehkä läpikulkumatkalla jostakin jonnekin tai ehkä hän pakenee jotain. Driven päähenkilössä on samaa viistoa hohtoa kuin myyttisissä lännensankareissa. Gosling tekee hienovaraisen ja vähäeleisen roolityön, jossa on kuitenkin arvaamatonta latausta. 

Ilmiömäinen autonkuljettaja saa uusia haasteita, kun pomo ja isähahmo Shannon (Bryan Cranston) hankkii rata-auton. Shannon lainaa bisnekseensä rahaa vanhoilta tuttaviltaan, paikallisilta gangstereilta Bernielta (Albert Brooks) ja Ninolta (Ron Perlman). Samaan aikaan keikkakuskin elämään astuu naapuriasunnon viehättävä Irene (Carey Mulligan), joka huolehtii yksin perheen pikkupojasta sillä välin aviomies (Oscar Isaac) istuu vankilassa.

Tarina saa ikävän käänteen, kun pakoauton kuljettaja joutuu keskelle epäonnista ryöstöä. Drive syöksyy kohti väkivallan lohdutonta ja rankkaa kierrettä – mitä on tosin jo ennakoitu pitkään.

Drive on tunnelmiltaan vahva ja kiehtova pitkälti sen omaperäisen tyylittelyn ja kuvauksen takia. Refnillä on ollut tukenaan pätevä työryhmä ja intensiivisesti työskenteleviä näyttelijöitä, mikä on Driven kaltaisessa elokuvassa tärkeää. Iranilaissyntyisen Hossein Aminin erinomainen käsikirjoitus perustuu James Sallisin romaaniin Kylmä kyyti. Visuaalisista elokuvista tunnetun Newton Thomas Sigelin kuvaus on omaa luokkaansa, tyylikästä ja tunnelmallista. Toimintaa tukee varsin mukavasti Cliff Martinezin säveltämä musiikki, jossa on paikoin kivaa kasaritwistiä.

Tasokas näyttelijätyöskentely tukee onnistuneesti Driven tunnelmia. Ryan Gosling solahtaa nätisti autonkuljettajan rooliin, vaikka ei ehkä muuten olisikaan ensisijainen valinta toimintatähdeksi. Breaking Bad -sarjan loistava Bryan Cranston tuo omaan rooliinsa charmanttia lämpöä. Vaikka Shannon käyttääkin autonkuljettajaa sumeilemattomasti hyväkseen, löytyy hänestä myös pehmeä puoli, jonka Cranston tuo vakuuttavasti esiin. Albert Brooks on uskottavan katala, kun taas Ron Perlman tekee perinteisemmän, meuhkaavan konna-roolin. Suloisesti hymyilevä Carey Mulligan puolestaan jakaa autonkuljettajansa kanssa kaipauksen tunteen varsin viehättävästi.

Vakuuttava Refn-elokuva.