Tommi Toija

Forum Boxin erinomainen ja haastava näyttelytila on jälleen kerran loistava esityspaikka, tällä kertaa Tommi Toijan veistoksille ja reliefeille. Toija on antanut tilan toimia kaikupohjana ja malttanut olla täyttämättä sitä fyysisesti.

Kahdessa ensimmäisessä huoneessa on kussakin yksi valtava seinällä oleva reliefimaalaus ja vain yksi pieni keraaminen Muukalainen. Tosin tarkemmin katsoessa huomaa, että toisesta huoneesta on joku juuri poistumassa, läpi seinän…

Kolmas, hieman ylempänä omassa rauhassaan oleva tila, onkin sitten täytetty pikkumiehillä. Huoneessa on kuutisenkymmentä veistosta, jotka muodostavat ”kauhugallerian” tai jonkinlaisen levottomien sielujen tai orpojen kohtaamispaikan.

Nämä isopäiset yksinkertaiset hahmot tuntuvat kerääntyneen yhteen, mutta siitä huolimatta olevan hyvin yksin. Rujot ja vääristyneet hahmot, joukossa monipäisiä ja silmäisiä, ovat samaan aikaan sekä hieman pelottavia että hellyttäviä.

Toijan veistokset, joita hän on tehnyt jo pitkään tällä samalla teemalla varioiden, tuntuvat kysyvän keitä nämä (me?) ovat ja mihin he oikein kuuluvat? Onko heille paikkaa nykyisessä maailmassa? Saako olla hieman erilainen, saako epätäydellisyys näkyä?

Toijan reliefit sopivat loistavasti tähän näyttelyyn ja tilaan, mutta erillisinä teoksina niissä on jotain hieman mahtipontista ja vanhahtavaa. En tiedä, onko se mitenkään huonoa tai vaarallista. Voimakkain värein ja muodoin ne joka tapauksessa puhuvat ja luovat pikkumiesten kanssa vahvan ja mielenkiintoisen yhdistelmän.

Mitä nuo kaksi Muukalaista, jotka katsovat näitä teoksia oikein ajattelevat? Ovatko reliefit heidän alttaritaulujansa, kärsimyksen ja vapahduksen monumentteja, joihin voi sijoittaa oman olemassaolonsa (tuskan)?

Toija on onnistunut luomaan hienon näyttelykokonaisuuden.