Kristoffer Albrect

Kristoffer Albrect (s. 1961) on ripustanut noin puolet kehystetyistä pienehköistä valokuvistaan yhteen tiiviiseen ryhmään ja puolet väljemmin. Galleria G:n näyttelyssä on kaiken kaikkiaan 63 teosta. Ripustus toimii, korostaen toisaalta kuvien ainutlaatuisuutta ja yksilöllisyyttä, toisaalta niiden esteettistä yhteensopivuutta.

Valokuvat ovat sen verran pieniä, että tavoittaakseen niiden yksityiskohdat ja herkkyyden on antauduttava lähietäisyydelle ja ajalle. Vain siten voi kokea kaikki nyanssit ja aistia kunkin kuvan tunnelman. Kirkas päivänvalo, joka oli parhaimmillaan käyntini aikana, haittasi hieman katselua.

Albrechtin kuvissa on vahvaa asetelmallisuutta. Osa vaikuttaa selkeästi asetelmallisilta, ja osa taas siltä kuin luonto olisi asettunut varta vasten kuvattavaksi. Luonto onkin tärkeässä osassa Albrectin kuvissa, joissa viljapellot lainehtivat, meri velloo ja lumi peittää talvisen puutarhan.

Kuvat ovat hyvin hillittyjä sävyiltään, värejä ei oikeastaan ole muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Näyttelystä henkiikin syksyinen tunnelma. Muutama kuva esittää kuolleita lintuja, nekin hyvin herkästi ja asetelmallisesti kuvattuina. Aiheena ovat myös kuolleet kärpäset vadissa. Tämä osaltaan on johdattamassa hauraaseen tunnelmaan, elämän ja kuoleman ajatusten pariin.

Yhdessä valokuvassa on kolme sientä, eikä mieleen voi olla tulematta Pentti Kaskipuron grafiikka. Vaikka kuvissa onkin jotain sukulaisuutta grafiikan kanssa, ovat ne silti selkeästi valokuvia. Vedokset ovat pigmentti-, hopeagelatiini- ja palladiumvedoksia, ja joukossa on yksi gravyyrikin (varmaankin heliogravyyri).

Ihminen esiintyy myös siellä täällä Albrectin kuvissa, mutta myös selkeänä osana asetelmaa, ennemminkin kuin kuvan hallitsevana objektina tai subjektina. On hienoa, että kaiken suuren ja näyttävän valokuvan rinnalla on edelleen mahdollisuus nähdä näin pientä ja herkkää!