Jukka Korkeila

Galleria Kalhama & Piippo on muuttanut Bulevardille, Ruttopuistoa vastapäätä. Liekö sattumaa, että puiston toiselle kulmalle muutti jokin aika sitten Galleria Forsblom. Kalhaman & Piipon uudessa tilassa laiteltiin käydessäni vielä hieman paikkoja kuntoon ja talon julkisivu oli telineiden peitossa. Vaikutuksen tekivät kuitenkin heti omenanmuotoiset ovenkahvat ulko-ovessa. Ne on suunnitellut Ilkka Suppanen.

Uusi galleria vaikuttaa kohtalaisen avaralta, jakautuen kuitenkin muutamaan selkeään tilaan. Avajaisnäyttelyn kunnian on saanut taiteilija Jukka Korkeila, joka on maalausten lisäksi toteuttanut yhteen huoneeseen installaation. Minä en kuulu vain itselleni (2011) avautuu heti galleriaan tultaessa oikealla. Huone on maalattu intensiivisellä purppuralla, ja sen keskellä on valo. Tunnelmaa korostaa savukoneen silloin tällöin pölläyttämä pilvi, joka saa valon elämään.

Seinällä on kehystettynä Raamatun teksti, joka käsittelee profetiaa Jeesuksesta. Installaatio tuo väistämättä mieleen Anish Kapoorin Venetsian biennaalissa Basilica di San Giorgiossa esillä olleen teoksen (Ascension=Taivaaseenastuminen), vaikka mittasuhteet ovatkin aivan toiset. Molemmissa on kyse jonkin aineettoman ja pyhän kokemuksesta. Muutamat Korkeilan pienehköistä teoksista, joissa kuvataan kasvoja, saavuttavat pyhän läsnäolon johon liittyy jotain hyvin voimakasta, kuten teoksessa Hengen ahdistus.

Korkeilan maalausten maailma, tai erityisesti muotokieli, on mielestäni hieman rauhoittunut voimakkaimmasta ekspressiivisyydestään. Osa teoksista on nyt hyvin niukoilla elementeillä luotuja, vaikka voimakkaat värit ja kuvallinen kakofonia ovatkin vielä läsnä toisissa teoksissa. Myös Korkeilalle tutut peniksen kuvat ja seksuaalisuuteen ja ruumiillisuuteen viittaavaa kuvastoa on mukana. Korkeilan kuvastossa voi nähdä myös niin klovneja ja sekä populaarikulttuurin kuvamassan runsautta kuin sosialistiseen realismiin liittyvää pelkistämistä.

Näyttelyn ja installaation nimi Minä en kuulu vain itselleni onkin tässä Korkeilan teosten kontekstissa hyvin monimerkityksellinen. Sen voi nähdä viittaavan uskonnolliseen kokemukseen korkeamman voiman tai jonkin ihmisen ulkopuolisen läsnäolosta tai vaikkapa markkinavoimista nyky-yhteiskunnassa. Kyse voi olla myös ihmisen suhteesta toiseen ihmiseen, tai omaan ruumiillisuuteen ja seksuaalisuuteen, jotka voivat tuntua kuin ulkopuoliselta voimalta.