Tiina Nevanperä

Tiina Nevanperä (s.1963) tekee Aalto-yliopistoon tohtorinopintojaan, joihin Jangvassa esillä oleva näyttely kuuluu yhtenä osana. Niinpä tiedotteessaan Nevanperä puhuu maalauksen eri puolista, maalauksen tapahtumisesta, joka on koettavissa vain sellaisenaan. Aktuaalinen ja virtuaalinen, eivät koskaan kohtaa. Aktuaalinen on jotain totta, jonka kertomiseen sanat eivät riitä.

Mitä tämä sitten merkitsee Nevanperän omissa maalauksissa, se jää katsojan pääteltäväksi. Analyysiä ei tehdä, teoriaa ei ainakaan tässä kontekstissa tuoda tulkitsemaan maalauksia. Kuten myöhemmin Nevanperä tiedotteessa toteaa; kaikki alkaa tunnusta; maalauksessa on kyse jostakin jonka jaamme, mutta maalaus myös jakaa meidät!

Nevanperän maalaukset herättävät kyllä joukon kysymyksiä, joita tiedotteen lyhyt teoretisointi on omiaan vahvistamaan. Maalaukset ovat värikkäitä, laaja-pintaisia ja selkeitä, hieman naivistisia ja esittäviä. Osassa lyhyt teksti maalauksessa kuuluu oleellisena osana teokseen ja sen viestiin.

Nevanperän aiheet ottavat kosketuspintaa julkiseen. Niissä esiintyy tai niissä viitataan julkisuuden henkilöihin, ja ne tuntuvat ottavan kantaa erilaisiin yhteiskunnallisiin asetelmiin ja kysymyksiin, oikeastaan vain tuomalla näkyväksi jonkin tilan tai hahmon.

Ehkä tämä on juuri sitä maalauksen tapahtumista, joka pyrkii kertomaan jostain, mutta joka ei voi tavoittaa yksiselitteisesti mitään sanalliseksi viestiksi puettavaa. Mutta siihen se tuntuu kovasti pyrkivän. Ehkä tästä voikin jatkaa vain yhteiskuntatieteiden puolelle kurottava tutkimus, joka pyrkii tutkimaan yhteiskuntaa ja sen ilmiöitä. Ehkä taidehistoriakin sivuaa tätä.

Nevanperän maalaukset tuntuvatkin olevan vahvasti jonkinlaista viestintää ja kommunikointia. Ne peilaavat ja heijastelevat jotain ajassamme ja yhteiskunnassamme olevia ilmiöitä. Mutta mikä on niiden viesti? Mitä tekee Englannin tuleva kuningatar yksinään värikkään ornamenttitaustan edessä?

Nevanperän maalaukset tuntuvatkin olevan vahvasti jonkinlaista viestintää ja kommunikointia. Ne peilaavat ja heijastelevat jotain ajassamme ja yhteiskunnassamme olevia ilmiöitä. Mutta mikä on niiden viesti? Mitä tekee Englannin tuleva kuningatar yksinään värikkään ornamenttitaustan edessä? Todellisuus, tai siis se kuva, joka meillä tuntuu todellisuudesta tai joistakin maailman tapahtumista olevan, on yhtä hataralla pohjalla nykymaailmassa kuin maalauksen mahdollisuus olla vain jakamaton ykseys kaikille ihmisille.