Pauliina Turakka Purhonen

Jos et ole vielä käynyt katsomassa Amos Andersonin taidemuseossa Pauliina Turakka Purhosen (s. 1971) näyttelyä, suosittelen lämpimästi tekemään sen nyt kesällä! Tämän vuoden hienoimpiin kuuluva näyttely on avoinna vielä heinäkuun loppupuolelle.

Turakka Purhonen on tehnyt taidetta 1990-luvun alusta, ja näyttely kattaa siten noin viidenteoista vuoden ajanjakson. Se näyttää nuoren taiteilijan selkeän ja johdonmukaisen tien alun ja kehityksen, joka kaikesta päätellen jatkuu hyvin mielenkiintoisena tästäkin eteenpäin.

Näyttely on ripustettu ilman selkeää kronologiaa, mikä toimii hyvin. Turakka Purhosen maalaukset ovat vuosien saatossa vapautuneet viivan ja värinkäytön osalta, mutta aiemmatkaan teokset eivät näytä uusien rinnalla mitenkään vanhoilta, vaan niiden taidokkuus tulee hyvin esille.

Turakka Purhosen maalaukset ovat ilmaisuvoimaisia. Voimakkaat värit ovat harmonisessa suhteessa ilmaisuun, tavallaan realistiseen, mutta hieman makaaberiin kuvaukseen taiteilijapariskunnan elämästä ja lähipiiristä. Arki limittyy sisäiseen elämään, jota ei alleviivata, mutta joka hienovaraisesti välittyy teoksen tunnelmista.

Tekstiilitaidetta näkee nykytaiteen piirissä harmittavan harvoin. Varsinkaan näin korkeatasoista, taidokasta ja näyttävää. Turakka Purhonen uskaltaa revitellä, ja hän tekee sen näyttäen mihin kaikkeen kauniiseen ja koreaan tekstiilitaide todellakin taipuu. Hänen veistoksensa aiheet ovat yhdistelmä omakuvaa, identiteettiä, sukupuolisuutta, keskiaikaa ja kristillistä mytologiaa. Kaikesta tästä luulisi syntyvän vain suurta sekasotkua ja kliseistä muodikkuutta, mutta ei. Veistokset tulevat kohti ja puhuttelevat.

On oikeastaan turha yrittää tarkemmin kuvata ja analysoida Turakka Purhosen teoksia. Uskon niiden puhuttelevan katsojia hyvinkin henkilökohtaisilla ja erilaisilla tavoilla. Näyttely on esillä Amoksen 1. ja 2. kerroksessa, sekä yläkerroksen kappelissa. Ripustus on runsas, ja se ottaa ja vie mukaansa. Tämä näyttely kannattaa katsoa ja kokea.