Pahkinen - Rankanen - Nuutinen

Kolme voimakasta naista työstää kukin oman tyylinsä teoksia Kansallisbaletin tanssijoille. Teoksia esitetään vain kolmen illan ajan. Tanssijat ovat klassisen baletin koulutuksen saaneita, mutta teokset luovat maailmansa monenlaisten tekniikoiden viidakosta. 

- Tanssin ja tanssijoiden jänteisyys tulee klassisuudesta, ja kyllä siellä ojennettuja nilkkojakin nähdään, nauraa kolmikon kuopus Johanna Nuutinen. Toisin kuin illan muut koreografit, Nuutinen ottaa vasta ensiaskeleita koreografin uralla. Aikaisemmat teokset ovat olleet pienelle ryhmälle tehtyjä lyhyitä teoksia, joita on esitetty esimerkiksi Kansallisbaletin tanssijoiden koreografiaworkshopeissa.

X-it-teoksella mittaa on lähes puoli tuntia. Sen tulkitsee kuusi Kansallisbaletin tanssijaa, Nuutinen itse yhtenä heistä.

- Tässä on enemmän yksityiskohtia kuin pienemmissä teoksissa. Esivalmisteluita on tehtävä paljon, varsinkin, jotta pääsen viimeiseksi harjoitusviikoksi keskittymään tanssijan työhön ja päästämään irti koreografin roolista, hän sanoo.

X-it  -nimen Nuutinen kertoo merkitsevän kolmea asiaa: ulospääsyä jatkuvan katseen alaisuudesta, toisaalta rastia hylättävän asian päälle ja kolmantena jonkun merkitsemistä, vaikkapa lottokupongin numeron tapaan. Yhä tanssijaksi itsensä mieltävä Nuutinen kertoo koreografisen työn lähtevän mielessä pyörivästä visiosta, jonka haluaa toteuttaa. Häntä kiinnostaa elämysten tekeminen ja oman maailman luominen.

- Oman teoksen valmistaminen on työlästä, mutta antaa paljon. Teen teoksia kuitenkin ensisijaisesti yleisölle, en vain tanssijoiden kokemukseksi.

Joogaavat koreografit

28-vuotiaan Nuutisen kanssa illan jakaa kaksi yli nelikymppistä, kokenutta koreografia, Mammu Rankanen ja Virpi Pahkinen. Heistä Rankanen työskentelee koreografisen työnsä ohessa Teatterikorkeakoulun nykytanssin lehtorina sekä joogaopettajana. Omiin teoksiinsa hän hakee orgaanista liikettä itämaisista taistelulajeista.

- Olen pyörittänyt samoja ajatuksia monta vuotta. Lähtökohtani on japanilainen tila-aika -käsite  ’ma’, lisäksi tutkin luonnon ja ihmisen samankaltaisuutta. Tanssijoista haen läsnäoloa siinä tilassa, missä ovat. Pyrin siihen, että he näkevät ja kokevat kanssatanssijansa.

Teoksen Taivaaseen juurtunut puu nimi, sekä rakenteellinen kertosäe tulee Jaakko Hämeen-Anttilan runosta, joka alkaa: ’Menneiden aikojen puut kasvavat lävitseni’. Rankanen lausuu runoa ilmavasti ja ajatuksella. Tanssiteos ei kuitenkaan kuvita runoa, vaan välittää tekijöille tunnetta ja tunnelmaa.

Kuuden tanssijansa ryhmän Rankanen sanoo oppineen teoksen liikekielen helposti.

- Toki tanssijatkin vaikuttavat teoksiini. Tässä teoksessani tanssivat Kansallisbaletin tanssijat ovat kaikki myös kokeneita nykytanssin tanssijoita, joten tyylini oppiminen on sujunut yllättävänkin hyvin.

Tukholmassa asuva, jyväskyläläissyntyinen Virpi Pahkinen on kolmikon kansainvälisin tekijä. Hän on vuosikaudet sananmukaisesti kiertänyt ympäri maailmaa, erityisesti esittämässä persoonallisia sooloteoksiaan. Kansallisbalettiin koreografi saapui Intiasta joogaretriitistä.

Pahkisen omintakeisessa tyylissä voi kuvitella näkevänsä itämaista liikkumista, vaikka tekniikka on hänen omaansa.  Koristeelliset kädenliikkeet, viuhuvat pyörimiset ja itämaisen estetiikanomaiset asennot ovat tanssijoille vaativia omaksuttavia. Hän kiittää Nina Hyväristä, jonka apu assistenttina on ollut korvaamaton.

 - Näin lyhyen harjoitusajan puitteissa on hankala luoda ja aktivoida kovin monia uusia hermoratoja ja lihasryhmiä, mutta välillä on salissa ollut iloisen yllätyksen hetkiä. Minulla on suurena apuna ollut Nina Hyvärinen, joka on kulkenut pitkän tien; tehnyt tärkeimmät klassiset pääroolit ja sittemmin tanssinut Pariisissa Carolyn Carlssonin ryhmässä. Hänellä on ollut monta hyvää pedagogista pointtia, kuinka kuoriutua klassisen baletin kuorista.

Korona-kantaesityksen tanssii yksitoista Kansallisbaletin tanssijaa, joista Pahkinen haluaa nimeltä mainita Anna Sariolan, Andrea Benan, Emmi Pennasen ja Nicol Edmondsin.  Teoksen nimen hän kertoo tarkoittavan auringonpimennyksen aikana näkyvää, aurinkoa ympäröivää valokehää.

- Teoksessa on mukana sekä pieni ihminen että kosmiset mittasuhteet. Se alkaa "pienten sydänten" ytimien leijumisesta avaruuden mustassa. Alun harmonia muuttuu ajan mukana yhä monimuotoisemmaksi järjestykseksi ja lopussa kaaokseksi, jossa pikkuplaneetat sinkoavat radoiltaan.

Ensi-illan jälkeen Pahkinen kuvaa Harkovassa Ukrainassa Marita Liulian Kuoleman trilogiaa. Jaavan ja Ruotsin kautta kesä vaihtuu syksyiseksi Aajej-teoksen turnéeksi  Meksikossa. Pätkän teoksesta voi katsoa YouTubesta.