RajatonParantumaton pilleristi

Rajaton (Limitless, 2011) on tarina Eddie Morrasta (Bradley Cooper), oman elämänsä luuserista, joka haaveilee kirjailijan urasta. Kustannussopimuksesta huolimatta sanoja vain ei ilmesty paperille. Ja kaiken kukkuraksi tyttöystäväkin (Abbie Cornish) lähtee lätkimään.

Hyvät neuvot alkavat olla jo vähissä, kun Eddie törmää ex-vaimonsa veljeen. Hämäriin bisneksiin sekaantunut lanko antaa miehelle ilmaisen maistiaisen – ihmepillerin, joka mahdollistaa aivojen koko kapasiteetin käyttöönoton.

Eddie jää kertaheitolla koukkuun: tabujen siivittämänä Morra tehtailee sekä tekstiä, rahaa että ehtoisaa elämänlaatua. Ensin vauhti kovenee ja elämä hymyilee, sitten on krapulan vuoro. Liian helpolla menestyksellä on musertava hinta. Tai niin ainakin voisi kuvitella.

Tätä käännettä elokuva ei nimittäin purematta niele, vaan Rajaton uskoo voivansa sekä syödä että säästää kakkua. Tarina alkaa hoiperrella liian moneen suuntaan yhtä aikaa jättäen ammottavia aukkoja alun perin kunnianhimoiselta vaikuttaneeseen juonikudelmaan.

Mehevällä myötätuulella elvistely on hauskaa hetken verran, mutta ei sillä loputtoman pitkälle pötkitä. Edes Robert DeNiron kaltaisen tähden taluttamisen näyttämölle ei pitäisi harhauttaa yleisöä haistamasta juonen perimmäistä päämäärättömyyttä.   

Kotimaansa Yhdysvaltojen markkinoilla paraikaa kovaa tulosta tahkoava Rajaton on esimerkki elokuvasta, jonka lupaava lähtökohta sotketaan yhdentekevyyden suohon. Se, mikä alkaa aidosti kiehtovana ajatusleikkinä, ajautuu umpikujaan jo ennen tarinan puolta väliä.

Rajaton ei missään vaiheessa pääse pintaa syvemmälle, mikä antaa ihmisälyn sataa prossaa metsästävälle elokuvalle kokonaan oman ironisen ulottuvuutensa. Neil Burgerin ohjaama trilleri muuttuu loppua kohti yhä typerämmäksi, vastenmielisemmäksi ja vastuuttomammaksi adhd-sekoiluksi.

Päästäessä viimein prologissa vihjailtuun ultraväkivaltaiseen konfliktiin "äly hoi" on jo jättänyt. Eikä mahalasku pääty tähän, vaan vielä poskettomampaa on luvassa. Harvoin on tunti ja kolme varttia tuntunut näin piinallisen pitkältä ajalta.

Rajaton tekee Bradley "Kauhea kankkunen" Cooperista epäilemättä Hollywoodin uuden A-sarjalaisen. Sen verran hyvin leffa on taaloja jo tuotantoportaalleen takonut. Mikäs siinä, Cooper pärjää siinä missä Cruisekin.

Jane Campionin ohjaama John Keats -elokuva Yön kirkas tähti (2009) osoitti jo Abbie Cornishin kyvyt, joten on suuri sääli, jos näyttelijän ura latistuu tälle linjalle. DeNiron roolivalinnat näyttävät edelleen olevan suoraan verrannollisia palkkioshekin suuruuteen. Tutuilla maneereilla mennään sieltä missä aita on matalin.