Sokea mieli

Koreografi Susanna Leinonen tutkii jälleen alitajunnan ja muistin vaikutuksia ihmissuhteisiin. Sokea mieli on Leinosen tanssiryhmän 10-vuotisjuhlateos, jossa elävän tanssin lisäksi on mukana myös liikkuvaa kuvaa.

Kaksi viikkoa ennen ensi-iltaa koreografi on vaivaantunut.  Tapansa mukaan hän ei haluaisi paljastaa teoksestaan paljoakaan.

- Toivoisin, että ihmiset tulisivat katsomaan esitystä, että heillä olisi jotain yllätystä näkemässään, siksi en voi kertoa paljoakaan teoksesta, hän harmittelee.

Aprillipäivänä Lume-teatterissa kantaesityksen saa kuuden tanssijan teos, jossa koetellaan ristiriitaisia ihmissuhteita sekä hellyyden ja aggressiivisuuden vaihteluita. Kuuden tanssijan ryhmän muodostavat Kaisu Hölttä, joka esiintyi jo Leinosen läpimurtoteoksessa Ei kukaan, vain ystäväsi, sekä Maija Kiviluoto, Elina Häyrynen, Natasha Lommi, Pekka Louhio ja Jarkko Lehmus. Lisäksi Eero Vesterinen ja Liisa Pietikäinen harjoittelevat teosta kakkosmiehityksenä Lommin ja Louhion paikoilla.

- Teoksessa katsotaan nimen mukaisesti pään sisälle, alitajuntaan ja muistiin, suostuu Leinonen paljastamaan.

Musiikin säveltää yhteistyökumppani vuodesta 2004 alkaen, Kasperi Laine, johon Leinonen luottaa täydellisesti.

- Moni ei ole huomannut, että kyseessä on Laineen Kasperi -nimellä useimmiten esitelty hip hop -artisti, joka säveltää myös instrumentaalimusiikkia. Tällä kertaa mukana on mm. jousisoittimia, Leinonen kertoo.

Elokuva osana teosta

Mukana on myös filmiä, jota Leinonen, tanssitaiteilija Jouka Valkama ja valosuunnittelija Marianna Lagus ovat yhdessä kuvanneet. Filmi on kuitenkin vielä osin arvoitus itse tekijöillekin. Leinonen haluaa liikkuvan kuvan nivoutuvan saumattomasti näyttämön tapahtumiin, eikä projisointeja voi kokeilla harjoitustilassa.

- Filmin kerronta on minulle teoksen lisäelementti, jolla voi näyttää sellaisia asioita, joita ei voi näyttämöllä tehdä. En halua filmiä vain sen itsensä vuoksi, koreografi kertoo varovasti. Hänelle kaikki teoksen osatekijät, liike, musiikki, valot, lavastus ja nyt myös filmi, ovat yhtä tärkeässä osassa tarinan ja dramaturgian kannalta.

Klassisen baletin taustan omaava Leinonen ei enää osaa sanoa, miten paljon tekniikka näkyy hänen teoksissaan. Erona kymmenen vuoden takaisiin töihinsä hän näkee oman liikelogiikkansa jonkinlaisena pehmentymisenä.

- Mikä on se raja, onko joku klassista balettia vai ei. Ehkä teen isompaa ja laajempaa liikettä kuin aikaisemmin.

 Muoto ja pienet hetket ovat Leinoselle yhä tärkeitä, vaikka elämänkokemuksen myötä eri asiat kiinnostavatkin.

- Ne hetket, joissa ei ulkoisesti tapahdu oikein mitään, tuntuvat nyt tärkeämmiltä kuin aiemmin.