TADaC 2011
Tadac eli Theatre Academy Dance Company on vuosittain uusiutuva, Teatterikorkeakoulun tanssiopiskelijoista koottu ryhmä. Ryhmän jäseninä opiskelijat saavat tuntumaa tulevaan ammattimaailmaan. Tämän lukuvuoden Tadac on järjestyksessään kolmas. Lukujärjestykseen kuuluu, että syksyllä ryhmä treenaa kahta teosta, joiden yhteisensi-ilta on aina tammikuussa. Kevään ajan ryhmä kiertää koti- ja ulkomailla.
Tänä vuonna naistanssijoista koostuva ryhmä on saanut tanssittavakseen taiteellisen johtajansa, professori Ari Tenhulan kantaesityksen ja koreografi Liisa Risun aiemmasta teoksestaan opiskelijoille muokatun teoksen.
Molemmat teokset Nimeämätön ja Tumma, ovat valmistuville opiskelijoille erittäin sopivia. Molemmissa on paljon liikettä, tanssijat saavat tanssia sydämensä kyllyydestä. Samalla he joutuvat hahmottamaan tilaa suhteessa toisiin tanssijoihin ja yleisöön ja luomaan keskinäistä jännitettä teokseen. Välillä he seuraavat toinen toistensa tanssia aivan konkreettiseen liikkeen matkimiseen asti.
Tanssijat suuntaavat ääneen sanottuja sanoja ja lauseita yleisölle, mutta muuten suora kontakti katsojiin on häivytetty hämärien valojen avulla. Materiaali on suurimmaksi osaksi tanssijoille turvallista, vain Tumma-teoksessa yksi tanssijoista, Mirva Väänänen, joutuu koettelemaan tunneskaalaansa ja ehkäpä esittämisensäkin rajoja, kun hän ensin esittää kovaäänistä masturbaatiota ja sen jälkeen mieleltään sekoavaa naista. Väänänen suoriutuu teoksen dramaturgiassa varsin yllättävästä irtiotosta erinomaisesti. Rajojen rikkomisia olisi mielellään katsonut enemmänkin, erityisesti koska teokset ovat tanssijoittensa taiteellisia opinnäytetöitä.
Kokeiluja sähköisen median kanssa
Tanssitaiteen laitoksen professori Ari Tenhulan Nimeämätön-teoksessa osansa on taustafondille siirtyvissä sanoissa, joita tanssijat ja katsojat henkäilevät mikrofoneihin. Näin jatkuvat Tenhulan tutkimukset sähköisen median käytössä.
Seinällä liitelevät sanat siirtyvät sinne Teemu Määttäsen suunnitteleman puheentunnistuksen avulla. Katsoja näkee sanansa hetken päästä lentävän kaikkien näkyville. Tanssijat pysäyttävät pyörivän, jatkuvan liikkeensä, kun fraasinsa saavuttaa päätepisteensä. He kääntävät selkänsä yleisölle ja tutkivat sanoja, ja aloittavat uuden liikkeen sen innoittamana.
Pian sanat katkeilevat kipakoiden huutojen ansiosta. Kun jäljellä on tavuja, kirjainpareja, myös vauhdikas pyörivä liike vähenee. Fragmentit ovat tanssillisten lauseiden osia, eivät enää kokonaisia fraaseja. Muutos tuo selkeästi esiin tanssijan hektisen, jatkuvan liikkeen ja osaset, joista kokonaiset liikesarjat muodostuvat.