Sammyn suuri seikkailu 3D

Merikilpikonna-Sammyn tarina alkaa vuodesta 1959, jolloin lauma vastakuoriutuneita kilpikonnanpoikasia lähtee rynnimään kohti valtameren aaltoja. Kilpparin elämä on vaarojen värittämä heti ensi hetkistä lähtien, mikä käy kouriintuntuvasti ilmi elokuvan Sammyn suuri seikkailu 3D (Sammy's avonturen: De geheime doorgang/Sammy's Adventures, 2010) alkumetreiltä.   

Yhdessä konnaystävänsä Rayn kanssa Sammy seilaa läpi lapsuuden lämpimien merivirtojen vietävänä. Mielessä kangastelee samalle rannalle syntynyt naaraskilppari Shelly, jonka Sammy toivoo tapaavansa uudemman kerran. Matka mielitietyn luokse on pitkä ja monivaiheinen, eikä sen varrelta puutu kohtaamisia ihmistenkään kanssa.

Sammyn suuri seikkailu 3D kattaa haastavan 50 vuoden aikaperiodin. Ben Stassenin animaatio merkkaa periodin virstanpylväät populaarimusiikin klassikoilla ja ajan ilmiöillä (hipit, Greenpeace, öljytuhot, kerskakulutus jne.).

Domonic Parisin käsikirjoituksessa on väkevä ekosanoma, joka voi hyvinkin herättää lasten ohella myös aikuiset havainnoimaan ilmaston lämpenemisen seuraukset. Kohtaus, jossa öljytankkerin lasti valuu meren pohjaan, on sävähdyttävä: musta peitto vajoaa koralliriutan kauneuden päälle kuolemantuomion tavoin.     

Sammyn seikkailujen poliittinen viesti saattaa olla monelle liikaa, mistä syystä elokuvalle on vaikea povata menestystä esim. Jennkilän konservatiivisimmissa republikaanikolkissa. Euroalueella ja ainakin täällä Pohjolassa Sammylle voi luvata huomattavasti suuremman siivun joulumarkkinoiden leffakakusta.

Vaikka Sammy saarnaa (alleviivaten ja rautalangasta vääntäen), on tarinan suuri sydän aivan oikealla kohdalla. Katsojan on helppo asettua maailmaa syleilevän hippienergian puolelle. Etenkin näin joulukuussa.

Parasta Sammyn merispektaakkelissa ovat sen huikaisevat vedenalaiset näkymät, joiden laadukasta toteutusta kelpaa ihastella kuin dokumenttia ikään. Merenelävät täyttävät kuva-alan kiehtovan elävinä, 3D-ulottuvuutta sympaattisen vanhanaikaisesti hyväksikäyttäen. Ylipäätään 3D toimii sen verran hyvin, että etenkin IMAX-esityksissä sen arvo tulee nousemaan kokonaan toiseen potenssiin.

Turha kikkailu on pidetty minimissä kuten myös teeman ohi eksyilevä aikuisyleisön kosiskelu. Animaatio uskoo tarinaansa, ja hyvä niin, vaikka se ehkä verottaa nuoren katsojakunnan ikärakennetta vanhemmasta päästä. Sammy viehättäneekin eniten esipuberteetti-ikäistä nuorempaa yleisöä. Aikuiset saavat eniten irti kokonaisuuden historiallisesta kaleidoskoopista ikivihreine hitteineen.      

Sammyn suuri seikkailu ei tarjoa pixarmaista vauhdin hurmaa humoristisine nonstop-sattumuksineen, mutta se antaa ajattelemisen aihetta ja sympaattisen puolitoista tuntisen söpön sankarin seurassa. Animaatiota voi suositella kaikille, joita ympäristöasiat kiinnostavat ja, mikä tärkeintä, huolestuttavat.