Narnian tarinat: Kaspianin matka maailman ääriin

C.S. Lewisin suosittuun kirjasarjaan perustuva tarina etenee valkokankaalla jo kolmanteen osaan. Tällä kertaa pääosassa ovat perheen nuorimmat sisarukset Edmund (Skandar Keynes) ja Lucy Pevensie (Georgie Henley). Sisaruksia komppaa ärsyttävä serkkupoika Eustance (Will Poulter), jonka perheessä he viettävät kesälomaansa. Vanhemmat Pevensien sisarukset näyttäytyvät tarinassa vain nimellisesti. Susan (Anna Popplewell) on kuvissa läsnä lähinnä vain pikkusiskon kateuden kohteena.

Kolmikko päätyy tarunhohtoiseen Narniaan sukeltamalla meriaiheisen taulun tyrskyihin. Prinssi Kaspian (Ben Barnes) poimii nuoret merestä Sarastus-laivaansa ja seikkailu Narniassa alkaa jälleen kerran. Kaspian on etsimässä seitsemää kadonnutta lordia ja on purjehtimassa näiden perässä eräälle etäiselle Narnian saarelle. Täällä  käy ilmi, että osa saaren asukkaista on kadonnut salaperäiseen vihreään usvaan.

Mielikuvitusmaailmassa tarvitaan jälleen englantilaislapsia, jotka ryhtyvät pelotta puolustamaan Narnian valtakuntaa. Mysteeri vie pelastusryhmän saarelta toiselle. Matkasta kasvaa suurenmoinen ja kiehtovat seikkailu, jossa käydään taistelua äärimmäistä pahaa vastaan. Vastassa on mielikuvituksellisia esteitä ja taikuutta, lohikäärmeitä ja merihirviöitä. Suurin taistelu pahuutta vastaan alkaa kuitenkin jo omassa mielessä – pahuutta voi vastustaa vain jos itse voi vastustaa kiusauksia.

Tarinassa on toki tiettyä opetuksellista sanomaa, kuten perinteiseen lasten ja nuorten kirjallisuuteen kuuluu, mutta se ei nouse häiritseväksi. Jokaisella, niin Lucyllä ja Edmundilla kuin Kaspianillakin on omat pimeät kohtansa, joita paha käyttää hyväksi. 

Lewis kirjoitti Narniaan analogioita kristinuskoon, mutta löytyy pintatason alta muutakin. Kun todellisen maailman tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan aikaiseen Englantiin, nousee paralleelissa fantasiamaailmassa esiin sota-ajalle ajankohtaisia teemoja. Tässä tarinassa kuninkaallinen hallitsija lähtee velvollisuudentunnossaan etsimään kadonneita kansalaisia. Yhtä lailla tapahtumat voidaan tulkita myös kristillisen sanoman kautta, jolloin tavoittaana onkin pelastaa kadonneita sieluja paholaiselta itseltään. Aslanin valtakunta puolestaan muistuttaa kovasti sitä kadottamaamme paratiisia, joka tosin on yhä avoin niille, jotka ovat sydämeltään aidosti jaloja ja mieleltään puhtaita.

Konkariohjaajan Michael Aptedin ohjaama Narnian tarinat on aiempia Narnia-filmatisointeja seikkailullisempi, jännittävämpi ja toiminnallisempi. Suomessa Apted on eritoten syytä muistaa Gorkin puistosta (1983) – elokuvasta, jossa Helsinki sai esittää Moskovaa. Toki hänet tunnetaan myös elokuvistaan Kun maailma ei riitä (1999) ja Sumuisten vuorten gorillat (1998).  

Tarinan visuaalinen toteutus on hieno ja antaa mielikuvituksellisille tapahtumille uskottavat puitteet. Tumma 3d-tekniikka ei kuitenkaan ole parhaimmillaan, erityisesti elokuvan alkupuoliskossa on on ongelmia syväterävyydessä, ja toimintakohtauksia on paikoin hankala seurata. Silti 3d:llä on myös huikeat hetkensä.

Skandar Keynes ja Georgie Henley näyttelevät nimihenkilöitä melko yksi-ilmeisesti. Will Poulter puolestaan yllättää. Hän näyttelee pontevasti äärimmäisen ärsyttävää ja kitisevää serkkupoikaa. Eustance kasvaa muodonmuutoksen myötä hurjasti fiksummaksi – ja tämän muutoksen osalta Poulter osoittaa todelliset näyttelijänkykynsä. Elokuvassa nähdään myös aikaisemmista elokuvista tuttu Tilda Swinton, Aslanin äänenä jatkaa Liam Neeson.