Ida PimenoffUnien maisemissa

Ida Pimenoff (s. 1977) on herkkä kuvaaja, joka luo useiden vuosien aikana kuvasarjoja, joille hän antaa runollisen nimen. Aiempia sarjoja ovat Perhaps Loneliness Does Not Exist After All (2002-2005), joka on upea sarja lähikuvia näyttävistä kukista sekä Where the Light Falls on Your Skin (2006-2008), jonka kuvat puolestaan esittävät ihmisen ihoa, myös hyvin läheltä kuvattuna.

Galleria Huudon näyttelyssä on esillä kuvia uusimmasta sarjasta Varjo päivän jokaisen hetken reunalla (A Shadow at the Edge of Every Moment of the Day), jota Pimenoff on kuvannut viimeisen kuuden vuoden aikana, vuosina 2005-2010.

Sarja on syntynyt unenomaisista tunnelmista, jotka kietoutuvat kaipauksen ja muistojen äärelle. Se rakentuu ihmisistä, jotka usein jäävät osin hämärään, paikoista ja luonnosta, joka meren kuohuissa ja taivaan sinessä on avara ja ääretön.

Pimenoffin kuvat ovatkin hyvin vahvan tunnelman värittämiä, ja ne onnistuvat parhaimmillaan luomaan vahvan kaipuun olotilan, surun ja menetyksen tunnelman. Ne kuvittavat arkista elämää, jota sivuaa menetys, joko sen pelko tai muisto jo menetetystä.

Muutamat yksittäiset kuvat on esteettisesti upeita, mutta sarjan tarkoitus ei selvästikään ole ollut pyrkiä tähän, vaan rosoisempaan tunnelmaan. Kokonaisuus jääkin ehkä hieman levottomaksi, osa kuvista on hyvin pimeitä tai hieman vaikeita hahmottaa.

Surullisimpia ovat kuvat ihmisistä, kuten nuori nainen tanssimassa vanhemman miehen kanssa. Sen voisi hyvinkin kuvitella olevan muisto isästä tai muusta lähaisestä rakkaasta. Sininen taivas ja valo tulevat kuitenkin osaksi kokonaisuutta. Ilman rosoista tulkintaa tunnelma voisi helposti luiskahtaa liiallisen imelyyden puolelle.