Dekalogi

Kymmentä käskyä kommentoiva kaupunkivaellus koostuu kymmenen tanssi- ja performanssitaiteilijan soolosta.
Monenikäisten taiteilijoiden ryhmää johtavat koreografit Heidi Masalin ja Maija Mustonen.

Masalinin ja Mustosen kokoama kymmenen taiteilijan ryhmä luo Kaapelitehtaan ympäristöön soolojen sarjan Raamatun kymmenestä käskystä. Yleisö kävelee reitin uuden tanssin keskus Zodiakista Jätkäsaareen, Ruoholahden metrolle ja ostoskeskuksen kautta takaisin Kaapelitehtaalle noin kahden tunnin kuluessa. Matkan varrella kymmenen taiteilijaa esittää kukin oman sooloteoksensa. Säävarausta ei ole, vaan mahdollinen sade tai syksyinen viima tuo osansa esitykseen.

Ryhmä on arponut kullekin yhden käskyn, jotka esitetään kronologisesti Raamattuun kirjatussa järjestyksessä. Masalinin ja Mustosen lisäksi lyhyen soolon esittävät Leena Gustavson, Reijo Kela, Carl Knif, Leila Kourkia, Heikki Mäntymaa, Tuovi Rantanen, Anna-Maija Terävä ja Nina Viitamäki.

Taiteilijat ovat käsitelleet lauseitaan paljolti symbolein, esimerkiksi maan ja elinvoiman kautta. Yhteinen pyrkimys on pohtia ja herättää ajatuksia, tarkoituksena ei ole luoda varsinaisesti kirkollista teosta.

- Hengellisyys on selvästi mukana, tietynlainen hartaus. Mutta emme ole kyselleet mukana olevien taiteilijoiden vakaumuksia, jokainen käsittelee käskyä, kuten haluaa. Useimmille käskyt ovat iskostuneet jonnekin syvälle tietoisuuteen, ainakin piilotajuntaan, toteaa Mustonen.

Aiheita ajatteluun

Ohjaajaparin mukaan teos ei hyökkää kenenkään vakaumusta kohtaan. He haluavat avata keskustelua.

- Minusta meillä on tarve hengellisyyteen ja sen etsintään. Inhimillisyyteen kuuluu tietty arjen pyhittäminen, sanoo Maija Mustonen.

- Jos saamme katsojat ajattelemaan käytännön arvoja, se sykähdyttää, lisää Heidi Masalin.

- Me kaksi olemme antaneet teokselle raamit. Jokaisella taiteilijalla on oikeus tulkita käskyään ja kommentoida sitä, kuten haluaa. Soolot ovat hyvin omannäköisiä. Silti niistä muodostuu kokonaisuus, kertovat Masalin ja Mustonen.

Mustonen näkee käskyissä ja niistä syntyvissä taideteoksissa myös huumoria, vaikka isoveli valvoo – tunne on vahvasti mukana.

- Ihmettelen, missä on ilo. Käskyt ovat kielteisesti elämää komentavia. Missä on kehotus iloitsemaan? Minulle tämä näyttäytyy niin, että tästä voi tulla tosi hauska esityssarja, sanoo uskontotieteitäkin opiskellut tanssija ja kuvataiteilija Maija Mustonen viikkoa ennen ensi-iltaa.

Kuulokkeet korvilla

Äänimaailma syntyy jokaiselle katsojalle jaettavasta mp3-soittimesta. Niille taiteilijat ovat saaneet lausua ajatuksiaan ja rytmittää sooloaan. Pienellä budjetilla tehty teossarja käyttää hyväkseen myös kaupungin valoja ja ääniä. Liikkuva ihminen on sen keskiössä.

- Liike on avointa ja sykähdyttää sydäntä ja sielua, Masalin sanoo.

Teossarjan ohjaamista koreografit kutsuvat hienovaraiseksi suunnannäytöksi. Molemmat ovat tehneet tanssiteoksia kaupunkitiloihin ja paikkoihin teatteritilojen ulkopuolelle erityisesti opiskellessaan eri puolilla Englantia. Heitä kiinnostaa esitysten valmistaminen keskelle erilaisia yhteisöjä.

Arjen kohtaaminen

Dekalogin katsoja pääsee vaeltamaan läpi arjen, matkan taitto on osa kokemusta. Esitys alkaa aina jo kello 18, sillä Masalin ja Mustonen haluavat, että Ruoholahden arkinen sutina sekoittuu esitykseen. Ohikulkijat ovat osa kokonaisuutta ja voivat jopa liittyä vaellukseen, mikäli haluavat.

- Tämä Ruoholahden alue on kiehtova omassa olemuksessaan. Täällä ei ole tehty yhtä paljon kaupunkiesitystaidetta, kuin keskustassa tai vaikka Kalliossa, paikkasidonnaista taidetta opiskellut Mustonen sanoo.

Vaativaan esitysmuotoon liittyy kävely meren rannalla lokakuisena iltana.

- Ulkona on raikkaampaa, saa aineksia ajattelulle, ohjaajapari sanoo, ja muistuttaa vielä, että kylmä voi yllättää katsojan, joka ei ole pukeutunut lämpimästi.