Bravo! 2010

Kuudetta kertaa pidettävä kansainvälinen lasten- ja nuortenteatterifestivaali Bravo! tuo jälleen pääkaupunkiseudulle lasten- ja nuortenteatteria, joka tuo mukavan lisän kotimaiseen tarjontaan. Festivaaliesitykset nähdään Helsingissä, Espoossa ja Vantaalla eli esitykset menevät yleisön luo.

- Jokaisessa Bravo-festivaalissa on aina lapsiraati, joka antaa lopuksi palautetta esityksistä. Viime kerralla, kaksi vuotta sitten, lapsiraati ehdotti, että vaikeita ja hankalia aiheita voitaisiin puida esityksissä enemmänkin. Pidimme sen mielessämme, kun teimme uutta ohjelmistoa, sanoo festivaalituottaja Niina Ilola.

Ohjelmistossa on nyt kuusi kansainvälistä teatteriryhmää, joiden esityksiä yhdistää vahva visuaalisuus ja lempeä lähestymistapa elämän suuriin kysymyksiin. Erityisesti esiin nousevat yksinäisyys ja erilaisuus.

- Nuorten yhä enemmän netissä ja virtuaalimaailmoissa viettämä arki tulee lavalle esimerkiksi modernia esineteatteria edustavassa, tanskalaisen Graense-Loesin Fucking alone… -esityksessä, jota suositellaan myös aikuiskatsojille. Sillä aikuisillekin teknologian ja todellisen maailman rajankäynti on vaikeaa.

Projisoinnit ja virtuaalimedia näyttelevät omaa rooliaan osana esitystä, jonka näyttämönä on multimedia-nukketeatterimaailma.

Ilola painottaakin, että visuaalisuuden uudet tuulet ovat Bravo! -festivaalin esityksissä erityisen tärkeitä. Tänä vuonna Italiasta tulee kaksi ryhmää: Compagnia Piccoli Principi tekee sanatonta visuaalista teatteria elämän pienistä havannoista ja Girovago e Rondella sormiteatteria. Ranskalais-belgialainen yhteistuotanto yhdistelee teatteria, tanssia ja musiikkia Ensilumi-esityksessä.

- Suomessa lastenteatterissa ei useinkaan käytetä ihan viimeisimpiä visuaalisia keksintöjä, vaan tukeudutaan enemmän sanoihin. Kansainväliset vieraat muistuttavat, miten pitkälle ilman sanojakin voi päästä.

Tekniikka ja keksinnöt ovat kunnianhimoisesti käytössä perinteisen nukkeilmaisun ja varjoteatterin rinnalla. Ranskalaisessa IVin elämä -esityksessä varjoteatteriesityksen projisoinnit syntyvät ja muuntuvat esitystilanteessa iVin elämän mukaisesti. Esityksen aikana taiteilija Cécile Coiffard muokkaa ja piirtää kuvia, jotka heijastetaan jättimäisinä näyttämön halkaisevalle suurelle kankaalle. Kulkua säestää Bruno de Chènerillesin säveltämä elektroakustinen musiikki.

- Suomalaiset lastenteatterintekijät voisivat ottaa oppia myös kansainvälisten esitysten luontevasta yleisösuhteesta. Esityksissä ei pysy tiukka raja kaukana olevien esittäjien ja yleisön välillä, vaan esitykset tulevat lähelle ja niihin voi osallistua.

Ohjelmistosta suurin osa on tarkoitettu lapsille, ainoastaan Fucking alone on suunnattu erityisesti nuorille. Aivan pienille, 0–3 -vuotiaille sopii skotlantilainen Minun taloni, jossa lapsiyleisö pääsee vierialulle omituiseen taloon.

Bravo! -festivaalin tuottaa Suomen Assitej -keskus yhteistyössä Helsingin, Espoon ja Vantaan kulttuuritoimien kanssa. Yhteistyökumppaneina ovat muun muassa Tanssiteatteri Hurjaruuth ja Small size, big citizens -hanke.

- Festivaalin yhteydessä järjestetään myös seminaari lauantaina 20.3. klo 15–17 Oopperatalon Alminsalissa. Siellä pohditaan, miten vaikeista aiheista tulisi lastenteatterissa kertoa. Sinne ovat kaikki aiheesta kiinnostuneet tervetulleita, Ilola vinkkaa.

Lippuja on festivaalille myyty jo aika paljon, mutta vapaita paikkoja löytyy vielä!