Risto Räppääjä ja polkupyörävaras
Mari Rantasilan ohjaama Risto Räppääjä oli vuoden 2008 katsotuin kotimainen elokuva, joka on pyörinyt ennätyksellisesti yli vuoden teatterilevilevityksessä. Menestys on poikinut jatkoa, ja Risto seikkailee nyt polkupyörävarasta jäljittäen.
Risto Räppääjä ja polkupyörävaras on irtautunut kirjojen maailmasta. Sinikka ja Tiina Nopola ovat yhdessä Rantasilan kanssa käsikirjoittaneet elokuvan, joka tällä kertaa ei pohjaa suoraan kirjojen tarinoihin, kuten edeltäjänsä. Tuttua elokuvassa on kuitenkin paljon, Riston ja Nelli Nuudelipään lisäksi tarinaan kuuluvat keskeisesti Rauha-täti, alakerran vanhapoika Lennart ja pakastaja-Elvi, josta on nyt tullut vakituinen lastenhoitaja.
Suurin muutos on se, että pääosanesittäjät ovat vaihtuneet. Risto Räppääjän mainiot Niilo Sipilä ja Mimmi Lounela ovat kasvaneet rooleistaan ulos, joten uusien lapsinäyttelijöiden etsiminen tuli väistämättä eteen. Onneksi tilalle ovat löytyneet Severi Heikkilä ja Lauramaija Luoto, jotka täyttävät edeltäjiensä saappaat mukavasti.
Tällä kertaa Rauha ja Lennart ovat lähdössä yhteiselle junamatkalle, ja kaikkien kakaroitten kauhu, Elvi-täti muuttaa lomamatkan ajaksi Riston hoitajaksi. Lohdutuspalkinnoksi Risto saa uuden polkupyörän, joka kuitenkin katoaa pihasta oudosti.
Yhdessä Nellin kanssa Risto ryhtyy jäljittämään salaperäistä pakettiautoa ja päätyy Rauhan ja Lennartin kanssa samalle junamatkalle. Lasten kadotessa ylipätevä lastenvahti Elvi ei tietenkään jää kotiin happanemaan vaan ryhtyy etsimään lasta omalla räväkällä tyylillään.
Rantasila on taitavan työryhmänsä kanssa luonut entistä värikkäämmän, entistä sarjakuvamaisemman miljöön. Elokuvan tyylikeinona on käytetty liioittelua ja koko ilme on vedetty äärimmilleen. Kaikki on Risto Räppääjää hillittömämpää ja hulvattomampaa.
Elokuvakerronnan tehosteilla on saatu aikaan hervotonta komiikkaa. Toimintaa korostavat äänitehosteet tuovat velmua lisäarvoa kuvaan, samoin kuvakerronnan slapstickmaiset nopeutukset – nehän toimivat aina.
Taustalla tapahtuu koko ajan jotain muuta kuin mitä itse keskustarinassa –milloin kuvassa vaeltaa morsiamia, milloin tanhuajia. Risto Räppääjä ja polkypyörävaras tasapainottelee tyylivalinnassaan, mutta onnistuu pysymään kasassa – ylittämättä sitä tiettyä pistettä.
Onnistuneesta kokonaisilmeestä ja elokuvan miljööstä saa kiittää ammattitaitoista työryhmää.
Elokuvassa on vain muutama suhteellisen normaali henkilöhahmo, ja nämä ovat tietenkin lapsia. Kaikki elokuvan aikuiset ovat enemmän tai vähemmän kummallisia.
Kätevästä emännästä tuttu Annu Valonen tekee jälleen hysteerisen neuroottisen Rauha-tädin, joka tällä kertaa on jopa mustasukkainen mursuviiksisestä Lennartistaan. Martti Suosalon ruumiinkielessä on riittävästi komiikkaa, että notkearaaminen Lennart jaksaa naurattaa. Mutta varsinaisen jättipotin kiskaisee mahtava Ulla Tapaninen, joka on täydellinen Pakastaja-Elvi. Tapanisen Elvi on yhtä aikaa pelottava ja kauhistuttava – ja käsittämättömän hauska.
Sivuhenkilöt ovat äärimmilleen karrikoituja tyyppejä, joiden perimmäinen tarkoitus on hauskuttaa niin lapsia kuin aikuisia. Martti Syrjän hahmo on selkeästi suunnattu enemmän aikuisille – lapsikatsojaa ei Eppu Normaali –konnotaatio tavoita. Ambulanssikuskeja esittävät Puntti Valtonen ja Jukka Rasila ovat mitä mainion parivaljakko.
Musiikkikohtauksissa on nyt enemmän meininkiä, kuorolaulua ja tanssia. Iiro Rantalan ja Markku Kanervan musiikki toimii.
Äärimmilleen viritetty kerronta ei kulje aivan niin loistavasti kuin edeltäjässä, mutta erinomaisen Risto Räppääjän luomat ennakko-odotukset ovatkin kovat. Tarina polkupyövarkaudesta on ehkä hivenen liian ohut koko elokuvan kantavaksi voimaksi ja sivuosien näyttelijäsuoritukset onnahtelevat paikoin. Siitä huolimatta Risto Räppääjä ja polkupyörävaras on viihdyttävä ja sujuvasti kerrottu lastenelokuva.
Kokemus tuntuu jakavan myös varsinaisen kohdeyleisön, lapsikatsojat: Wilman (9 v.) mukaan uusi oli entistä ehompi, Karon (9v.) mielestä ensimmäinen Risto Räppääjä on yhä paras. Kaikesta huolimatta Polkupyörävaras sai kaksi peukkua.
Rantasila on loistavan työryhmänsä kanssa jälleen onnistunut tekemään viihdyttävän ja ihastuttavan värikkään lastenelokuvan, jonka tekemisessä on valloittavaa rohkeutta ja kertomisen iloa.