Tyttö joka leikki tulella

Stieg Larssonin Millenium-trilogian toinen osa astuu valkokankaalle ryhdikkäänä.

Meille Larssonin Millenium-trilogian faneille on tärkeintä se, että filmatisoinnit noudattelevat riittävän tunnollisesti romaanien tapahtumia, maisemia ja tunnelmia. Juonen orjallinen jäljittely ei ole tärkeintä, vaan se, että mielikuvat henkilöistä ja tapahtumien luonteesta ovat alkuperäisen teoksen luonteen mukaisia.

Ja kyllä, kakkososa Tyttö joka leikki tulella (2009) on tehty samalla varmalla otteella kuin ensimmäisen osan filmatisointi - vaikka elokuvan ohjaaja onkin vaihtunut tässä välissä. Tanskalainen Niels Arden Oplevin ohjasi menestyselokuvan Miehet jotka vihaavat naisia (2009). Nyt ruorissa on tukholmalaissyntyinen ohjaaja Daniel Alfredson, joka on aiemmin tuottanut mm. dekkarisarjaa Höök.

Tyttö joka leikki tulella –romaanin päähenkilö on Lisbeth Salander (Noomi Rapace) toimittaja Mikael Blomkvistin (Michael Nyqvist) jäädessä taka-alalle. Kirjassa Blomkvistin rooli on näkymättömämpi, mutta filmatisoinnissa häne on nostettu näkyvämmin mukaan tapahtumiin. Tämä tietenkin juontaa käsikirjoituksen painotuksista. Kuten siitä, että Salanderin seikkailut Karibialla ohitetaan tyystin ja suhde Mimmiin (Yasmine Garbi) jää kuriositeetiksi, pakolliseksi ja hieman irralliseksi seksikohtaukseksi.

Mutta mikä toimii kirjassa, ei välttämättä toimi elokuvassa. Tarinaa tiivistämällä on saatu aikaan varsin hyvällä rytmillä ja tempolla kerrottu toiminnallinen trilleri, joka ei rönsyile vaan pysyy kasassa mallikkaasti. Kokonaisuus on viihdyttävä, laadukkasti kerrottua pohjoismaista dekkarilaatua.

Kun on lukenut kirjan, elokuvaa on yllättäen kohtalaisen vaikeaa arvioida itsenäisenä teoksena. Luulen, että vahvan lukukokemuksen jälkeen elokuvalle antaa alitajuisesti syvempiä tasoja, joita sillä välttämällä ei ole, ja oivaltaa helpommin tekojen ja tapahtumien yhteyksiä.

Kirjan lukeneena nautin suunnattomasti Noomi Rapacen tulkitsemasta Lisbeth Salanderista. Rapace on tällä kertaa paremmin sisällä Salanderin kompleksisessa hahmossa. Myös ulkonäköön liittyvistä ylilyönneistä on päästy yli.

Tyttö joka leikki tulella ei juuri muistuttele mieliin Miehet jotka vihaavat naisia –elokuvan tapahtumia tai henkilöitä. Mielestäni se ei ole tarpeenkaan, sillä elokuvat tulevat suhteellisen nopealla aikavälillä valkokankaalle ja perustuvat kirjasarjan suosioon. Elokuva-osien tapahtumat toimivat sinällään myös täysin erillisiä – vaikka osa henkilöistä siis jatkaa elämäänsä läpi trilogian.

Tukholmalainen toimittaja ja kirjailija Stieg Larsson (1954–2004) kuoli äkillisesti vuonna 2004 sydänkohtaukseen ja jätti jälkeensä valmiit käsikirjoitukset romaanitrilogiaa varten. Trilogia on ollut menestys ja julkaistu yli 30 maassa, Suomeksi ensimmäinen osa julkaistiin suomeksi vuonna 2006, ja viimeinen romaani Pilvilinna joka romahti ilmestyi vuonna 2008.

Kirjasarjasta piti alkujaan tulla 6-osainen tv-sarja, ja vain Millenium-trilogian ensimmäiseen osaan tehtiin elokuvakäsikirjoitus. Miehet jotka vihaavat naisia sai Skandinaviassa yli 3,5 miljoonaa katsojaa. Tyttö joka leikki tulella saapuu suomalaisille valkokankaille 35 elokuvakopiolla.

Trilogian viimeinen osa saapuu teattereihin näillä näkymin tammikuussa 2010. Tätä odottaessa.

Kirsi Raitaranta – 17.09.2009