Ponyo rantakalliolla

Hayao Miyazakin Ponyo rantakalliolla on täysin valloittava elokuva. Ensimmäiset promokuvat ennakoivat perheen ihan pienimmille tehtyä animaatiota, mutta sehän ei pidä paikkaansa. Jälleen kerran animen ehdoton mestari on luonut jännittävän ja monitahoisen, visuaalisesti upean maailman ja täydellisen seikkailun. Tälläkin kertaa mukana on ripaus huolta yhteisestä maapallostamme ja rutosti rakkautta. Ja vaikka elokuva on täynnä taikaa ja magiikkaa, on sen juuret syvällä todellisuudessa ja arkisissa asioissa.

Pieni kalatyttö Ponyo karkaa ilkeän isänsä, Fujimoton kotoa. 5-vuotias Sosuke pelastaa pikkukalasen rantavedestä ja esittelee aarteensä äidilleen Lisalle, joka työskentelee vanhainkodissa. Fujimoto haluaa kuitenkin Ponyon luokseen ja seuraa tätä aaltoineen. Isän toive ei toteudu, sillä Ponyo ihastuu Sosukeen ja haluaa muuttua tytöksi. Pikkukalan muodonmuutos ja pakeneminen maalle aiheuttavat luonnonmullistuksen, minkä seurauksena valtava hyökyaalto uhkaa pyyhkäistä Sosuken kotikylän mereen.

Tarina muistuttaa H.C. Andersenin satua pienestä merenneidosta – sillä erotuksella, että elokuvasta puuttuu pohjoismainen ahdistus ja melankolia. Toki elokuvassa jännitetään sitä, muuttuuko Ponyo lopulta aaltojen kuohuksi mikäli Sosuke ei rakastaisikaan tätä omana itsenään. Mutta kun kyse on japanilaisesta elokuvasta, on rakkaus elämää suurempaa ja kaiken voittavaa. Pohjimmiltaan kyse on ystävyydestä ja toisen hyväksymisestä ilman ehtoja.

Miyazakille on ominaista nostaa esiin ympäristöön liittyviä huolenaiheita. Vaikka Fujimoto kuvataankin pahana, hänen tekojensa motiivi on pohjimmiltaan perusteltu. Meren jatkuva saastuminen on saanut Fujimoton suunnittelemaan hurjia, mutta oikeasti hän haluaa vain palauttaa maan ja meren tasapainon. Tässä häntä auttaa Ponyon äiti, ihastuttava mutta pelottava Gran Mamare, meren jumalatar.

Miyazakin tarinassa lapset ovat keskeisijä toimijoita, itsenäisiä ja kykeneviä suuriin tekoihin. Heidän käsissään on maailman tasapaino ja tulevaisuus.

Viime vuosina on animaatioelokuvassa tuotettu tietokone-efektien avulla lähes todenmukaista vettä ja jäätä, ja nämä kuvat vaikuttavat aitoudessaan huimilta. Ponyossa Miyazaki palaa käsinpiirrettyyn animaatioon, ja jälki on silmiähivelevän kaunista, taiteellisesti vaikuttavaa. Miyazaki on itse piirtänyt kaikki veteen liittyvät kohtaukset. Vedenalainen elämä mielikuvituksellisina olentoineen on ihastuttava, visuaalisuudessaan hurmaavaa. Vaikka suuri osa meren olennoista onkin animeneron oman mielikuvituksen tuotetta, löytää osa otuksista esikuvansa aikojen alusta devonikaudelta eli kalojen valtakaudelta, jolloin selkärankaiset nousivat maalle.

Japanissa Ponyo-laulun rallatuksesta on tullut valtavan suosittu. Elokuvan musiikista vastaa Miyazakin luottosäveltäjä Joe Hisaishi, joka on säveltänyt musiikin yli 50 elokuvaan. Elokuvasäveltäjänä hän aloitti uransa Miyazakin kanssa tämän debyyttielokuvassa Tuulen laakson Nausicaä (1984).