Benjamin Buttonin uskomaton elämä

Benjamin Button syntyy maailmaan vuonna 1918 – sinä yönä, jolloin ensimmäinen maailmansota loppuu. Luulisi, että tuo hetki on hyvä uudelle alulle, mutta Benjaminin elämä alkaa onnettomasti. Pikkuhirviöltä näyttävän poikavauvan äiti kuolee synnytykseen ja järkyttynyt isä hylkää lapsensa vanhainkodin portaille. Hänet sulkee hellään huomaansa ja suureen sydämeensä paikan taloudenhoitaja Queenie (Taraji P. Henson).

Ennenaikaisesti vanhentuneelle pienokaiselle paikka on mitä parhain. Hän ei huomaa olevansa erilainen, hän on yksi ruokapöydän ääressä tärisevistä, ryppyisiksi kutistuneista ruokailijoista. Itse asiassa elämä vanhainkodissa on huoletonta; elämän ehtoopuolella ihmistä ei enää huoleta elämän epäloogisuudet, ainoastaan kylpyveden lämpötila ja auringonlasku.

Benjamin Buttonin tarina perustuu F. Scott Fitzgeraldin samannimiseen novelliin, joka julkaistiin 1920-luvulla. Kirjallisuudesta elokuva on perinyt kertojanäänen. Daisyn tytär lukee vanhan äitinsä sairasvuoteella Benjamin Buttonin päiväkirjoja. Tarina aukeaa vähän kerrassaan katsojalle – ja samalla myös tyttärelle.

Button (Peter Donald Badalamenti II) oppii kävelemään 7-vuotiaana, kun hänet sysätään herätyskokouksesta pyörätuolista ylös. 17-vuotiaana vanhuksena Button (Brad Pitt) lähtee merille ja kokee ensirakkautensa aikuisen naisen, lady Abbottin (Tilda Swinton) kanssa. Mutta todellisen sielunystävän Button tapaa jo poikasena vanhainkodin pihalla tanssahtelevassa Daisyssa. Balettitanssijan (Cate Blanchett) kauneuden Button huomaa kuitenkin vasta paljon myöhemmin. Kun he elämän keskikohdassa kohtaavat uudelleen, leiskahtaa rakkaus, joka kantaa yli ajan.

Ohjaaja David Fincher on tehnyt monta nimekästä Hollywood-elokuvaa, kuten Alien 3, Fight Club, Se7en, Panic Room ja Zodiac. Samaa voi sanoa käsikirjoittaja Eric Rothista, jonka meriittilistaan kuuluvat mm. The Good Shepherd, München ja Forrest Gump. Rothin käsikirjoituksen ja tekijätiimin perusteellisuuden myötä 1920-luvun novellista on paisunut lähes kolmetuntinen mammuttielokuva, jossa seurataan Buttonin elämää aina viimeisiin vuosiin saakka.

Benjamin Buttonin uskomaton elämä on laadukas, hienokin elokuva. Tempoltaan se on rauhallinen, seesteinen, mikä on yllättävän miellyttävää aikana, jolloin elokuvaan kuuluvat runsaat käänteet ja kiivas meno. Tarina on sellainen kunnon vanhanjan tarina, jossa koetaan ihmiselämän koko kirjo: ihmisen luontaisesta etsimisestä ja kaipuusta onneen ja menettämisen kokemuksiin.

Fantasia-aineksista huolimatta elokuvan pääpaino on realistisessa kerronnassa. Benjamin Buttonin nurinkurista kasvamista vanhuksesta lapseksi ei elokuvan maailmassa pidetä mitenkään ihmeellisenä, eikä siihen ladata liikaa merkityksiä tai symbolismia. Se vain on asia, mikä tapahtuu – samaan tapaan kuin kirjallisuuden maagisessa realismissa.

Pääosan esittäjät Brad Pitt ja Cate Blanchett ovat ihastuttavat yhdessä. He loihtivat tarinaan suuren rakkauden lumon, vaikka tarina pujotteleekin aikakäsitysten poluilla varsin merkillisesti. Suurimman osan elokuvasta Pitt esittää vanhusta, jolla on nuori sielu. Samoin Blanchett esittää vahvasti maskeerattuna vanhaa naista sairaalavuoteella. Katsojana huomaa jatkuvasti ihmettelevänsä elokuvan maskeerausta ja erikoisefektejä. Blanchett ei ehkä koskaan ole näyttänyt niin kauniilta kuin nyt elokuvan nuorena balettitanssijattarena.

Benjamin Buttonin uskomaton elämä on kahminut 13 Oscar-ehdokkuutta, muun muassa parhaana elokuvana, parhaaasta ohjauksesta, käsikirjoituksesta ja miespääosasta. Suuresti ihmettelen, jos elokuvalle ei lankea Oscar-patsasta vähintäänkin maskeerauksesta ja erikoistehoisteista.