Portræt nu!Muotokuvan monet kasvot

Muotokuva on aiheena perinteinen ja vahva taiteen ilmaisumuoto. Jo ammoisista ajoista lähtien ihminen on tehnyt kuvia itsestään ja toisesta. Muotokuvaan liittyy useimmiten vahva sanoma; tällainen on ihminen, tällaisena näen sinut, katso minua! Se herättää myös katsojassa voimakkaita tunteita toimimalla sekä itsen peilinä että erillisyyden merkitsijänä.

Amos Andersonin taidemuseossa esillä oleva näyttely koostuu noin 60 teoksesta, jotka eri pohjoismaita edustava asiantuntijaraati on koonnut 521 kilpailuun lähetetystä työstä. Suomesta kilpailuun Tanskaan lähetettiin kaikkiaan 59 teosta. Näyttelyyn päässeet suomalaistaiteilijat ovat Anne-Elina Alho, Zsuzsa Demeter, Pia Hentunen, Matti Kolehmainen, Aila Leppikangas, Tarja Malinen, Viktoria Nikkari, Tommi Nordgren ja Maria Ylikoski.

Näyttelyssä on mielestäni edustettuna visuaalisesti hieno katsaus muotokuvataiteeseen. Perinteinen maalauksellinen muotokuva on vahvasti läsnä, mutta se on monipuolisesti varioivaa ja muuntuvaa. Mukana on toki uuttakin mediaa, kuten dvd-teoksia erilaisilla projisointi- ja esitystavoilla, mutta ei mitenkään itsetarkoituksellisesti. Näyttelyn perustana ovat sisällölliset ideat ja niiden muodostama kirjo.

Mikä sitten tekee teoksesta muotokuvan? Tässä kokonaisuudessa vastaus tuntuu vahvasti olevan ihmisen kuva tai hahmo. Se löytyy selkeän tunnistettavasti oikeastaan joka teoksesta. Tällä rajalla ei ole siis lähdetty leikittelemään. Ihmisen kuvaan saattaa kuitenkin olla yhdistettynä täysin abstrakteja tai muutakin kuin ihmistä esittäviä elementtejä. Muotokuva voi koostua kahdesta osasta, joista toinen onkin tyhjältä näyttävä paperi tai maisema.

Osa näyttelyn teoksista, varsinkin tanskalaisten keskuudessa, tuntuu käsittelevän muutakin kuin pohjoismaalaista identiteettiä tai eri identiteettien ja kulttuurien kohtaamista. Muotokuva nostaa muutenkin vahvasti esille identiteetin käsitteen ja sen muodostumisen. Hyvin koskettava on esimerkiksi tanskalaisen Jacob Rantzaun teos Som folk er flest (2006, The way people are) jossa yksirintainen nainen leikkausarpineen nostaa vahvasti pintaan ruumiillisuuden kysymykset eritoten suhteessa idealisoituun mainosmaailman täydelliseen vartaloon, jota media tuntuu meille joka paikasta nykyään tunkevan.

Islantilaisen Dodda Maggý Kristjánsdóttirin kaksiosainen Stella (2004) dvd-teos oli samaan aikaan riemastuttava ja hämmentävä. Visuaalisesti hieno ja hyvin leikattu ja toteutettu teos nostatti monia kysymyksiä teoksen naisesta (vai naisista?). Muotokuva tämäkin!