Kirjallisuus

ALUSSA OLI POPP

Toimittaja Outi Popp on tehnyt eläimen työn ja kerännyt kotimaisen populaarimusiikin levottomat tarinat yhteen aasinsiltoineen, välispiikkeineen kaikkineen. Popp peesaa siinä mielessä legendaarista Jee Jee Jee -historiikkia, että ei viitsi ylen määrin toistella kyseisessä perusteoksessa mainittuja tietoja.

- Otin suunnan pääraiteelta sivuraiteelle, Popp tunnustaa ja täytyykin heti alkuun sanoa, että kyllä kannatti. Kuivakan pönäkän pyhän tekstin sijasta Popp on saanut aikaan valloittavan ilkikurisen voimanpesän, jonka vihellys kuullaan kauas. Ja tällä kertaa veturimiehet eivät tyydy heiluttamaan, vaan tekevät suorastaan aaltoliikettä.

Popp on suomi-popin old schoolin kasvatteja, ja samasta luokkakuvasta voidaan vaivatta poimia kokoonpanot Hassisen Kone, Sielun Veljet ja Eput sekä arvoisat herrat Nurmio, Röyhkä ja Karjalainen. Tupakkapaikan kovat pojat olivat Dave, Juice ja Hector.

Näiden vanhojen starbojen antologiat saavat teoksessa niin paljon tilaa, että teini-ikäiset pop/hopparit voivat kirjaa hiukan vierastaa (Kato taas joku Kirka…?!), mutta Popp ei suinkaan ole jäänyt toistelemaan yksinomaan oman sukupolvensa saagoja vaan sännännyt ottamaan selvää esim. The Rasmuksen tai Nylon Beatin edesottamuksista. Tuloksena on ilahduttavan tasapainoinen kirja, joka paljastaa, että vaikka ajat muuttuvat, yksi asia pysyy samana: rock-muusikon lapsenmieli.

TÄMÄHÄN ON GODDAM ROCK’N’ROLL -MUSIIKKIA”
Kirja on jaettu seitsemään osioon, joissa pohditaan mm. popparin identiteettiä, tutustutaan bändien nimien etymologiaan ja listataan maailman parhaita levyjä. Lauluntekijät Timo Rautiaisesta Pauli Hanhiniemeen kertovat taiteestaan ja suhteestaan siihen, mutta Popp ymmärtää pitää sitaatit lyhyinä ja mehukkaina (Mikko Kivinen Lipputangon nuppi -biisistä: Isovanhemmat olivat kyllä ihan mukavia, mutta tapahtumat totta).

Keikkaa pukkaa -osio taas kurkistaa kaikkein pyhimpään eli popparin keikkabussiin. Täten paljastuu, että linja-auton kyydissä matkataan silloin tällöin vallan toiseen ulottuvuuteen (Ville Valo: ”Keikkabussi on suljettu hiekkalaatikko, psykedeelinen paikka, jossa ei tavalliset normit tai tyttöystävät määrää”) tai se on pirteä päivähoitopaikka keikkojen välissä (Anssi Kelan keikkabussissa harrastetaan ongintaa, piirretään ja askarrellaan.) CMX taas on valinnut sen ankarimman tien, sillä heidän kulkuneuvossaan kortinpeluu, tietokonepelit ja elokuvat ovat kiellettyjä.

- Pyrimme maksimoimaan ankeuden vain tuijottamalla ikkunasta pihalle ja laukoen välillä toinen toistaan sarkastisempia kommentteja ympäröivästä yhteiskunnasta ja toistemme sielunelämästä, A.W. Yrjänä paljastaa.

”PSYKOLOGI JA STAND-UP-KOOMIKKO YHTÄ AIKAA”
Poppin ääneen päästämät artistit ovat enimmäkseen supliikkia väkeä, joten muusikkojen omat tilitykset ovat ehdottomasti kirjan parasta antia. Popp laajentaa perspektiiviä hienosti poimimalla toimittajakollegoidensa parhaat kommentit ja levymogulien prinsiipit kirjaan mukaan. Poppin selvitys rock-musiikin leviämisestä Suomen radioaalloille on niin pedantisti toteutettu, että aiheesta voisi polkaista parikin väitöskirjaa. Oman mausteensa tarinaan tuo kansallinen sensuuri, jonka hampaisiin on joutunut niin Junnu Vainio kuin Irwinkin. Mainioksi soundtrackiksi sensuuriosiolle käy Sleepy Sleepersin tuore kokoelmalevy Kekkonen, joka jo nimessään kiteyttää ajan hengen. Vanhan yleläisen sensuuripolitiikan sijaan on tosin nyttemmin tullut formaattiradioiden onnela, jota ei haluta vaarantaa epäkuranteilla ääniteillä.

- Jos levyllä sanotaan ”huutaa lailla perkeleen” tai ”älä vittuile”, ne on auttamatta soittolistalta pois. Veritöitä teksteissä saa tehdä. Saa murhata, tappaa miehen tai naulata kielen pöytään kiinni. Tuollaisesta saa laulaa, muttei kirota, Pate Mustajärvi ihmettelee.

Poppologia on väärällään toinen toistaan hersyvämpiä anekdootteja poppareiden toilailuista, mutta suomalaiset rokkikukot ja -kanat tuntuvat olevan valovuosien päässä suuren maailman robbiewilliamseista ja jenniferlopezeista. Tämä porukka vaihtaa talvirenkaansa itse. Ja jotenkin juuri tästä syystä – ja osaltaan myös tämän kirjan ansiosta – koko kirjava lauma tuntuu entistä läheisemmältä.

SAMI J. ANTEROINEN
Kirjoittaja on yksi 1980-luvun alkupuolella Rovaniemellä vaikuttaneen H.A.S.H -yhtyeen perustajajäsenistä

Välispiik – anteeksi, väliotsikot:

”TÄMÄHÄN ON GODDAM ROCK’N’ROLL -MUSIIKKIA”
- Toni Wirtanen nähtyään poikasena W.A.S.P:n videon I Wanna Be Somebody.

”PSYKOLOGI JA STAND-UP-KOOMIKKO YHTÄ AIKAA”
- Raymond Eubanks rock-muusikon ammatin asettamista vaatimuksista.

Outi Popp:
POPPOLOGIA.
Suomi-popin lyhyt oppimäärä!
WSOY 2002. 342 s.

  KUURI
  PÄÄSKYNEN JA LEPAKKO
  KYMMENEN VUODEN PÄÄSTÄ ANNAMME LAPSILLE NIMET
  KULTAISET TIKAPUUT
  MINKÄ TIETÄMINEN ON IHMISELLE VÄLTTÄMÄTÖNTÄ
  PÖLKKY
  ILMESTYS
  TULE HYVÄ
  RUNOKUU 2007
  NAISEN PAIKKA
  VARMAT TAPAUKSET
  MERKKI
  LASISILMÄ
  MEHILÄISPAVILJONKI
  PIMEÄ TAVARAJUNA
  RUNOKUU
  ASUUKO NEITI TÖÖLÖSSÄ